Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 7. joulukuuta 2012

Rahan perässä juoksua ja päällikön ominaisuuksia

jormas: Eilen vietimme mekin itsenäisyyspäivää, joka taisi olla järjestyksessä 95. Pohdin muun muassa sitä, kun Viro, Latvia, Liettua Unkari, Puola, Itä-Saksa ja monet muut jäivät sodan jälkimainingeissa Venäjän alusmaiksi ja kai vähän ikeenkin alle. Suomi siltä pelastui ja sai vuosikymmenten etumatkan esimerkiksi  talouskehtyksen osalta. Nyt seuraan mielenkiinnolla varsinkin Viron ja Tallinnan kehitystä sekä talouden kasvua. Katsoin Suomen itsenäisyyspäivänä Linnan pirskeiden lisäksi ajatus mukana Hurstin juhlia Hakaniemen torilla. On pakko todeta, että on vain ajan kysymys milloin eteläisessä naapurimaassamme on koko kansan taloudellinen hyvinvointi meitä edellä.

Jälleen kerran on taas herätty keskustelemaan kaksoinkaupungista Helsinki-Tallinna. Niiden välille myös visioidaan meren alittavaa tunnelia. Helsinki ja Suomi varsinkin sitä tarvitsisi, mutta mihin Viro tai Tallinna tarvitsee Helsinkiä tai ylipäätään edes koko Suomea taloudellisessa mielessä? Se tarvitsee meitä ainoastaan kuvainnollisesti kuskaamaan aikoinaan Torniassa tehtyä Lapin kultaa takaisin Tallinnasta Suomeen.
Muuhun naapurimme ei meitä tarvitse, sillä Viro menee menojaan lähes jokaisella kansalaisella olevine sähköisine henkilökortteineen, johon napin painallukselle liitetään nyt muun muassa S-korttiominaisuus. Tämä vain esimerkkinä siksi, että kohta lienemme myös tietotekniikan takapajula.

Pari päivää sitten oli "rohkea anonyymi" laittanut blogimme kommenteihin Heikki Kinnusen mainion "puheen pappina". Heikki siinä kertoo tarinan mitä ominaisuuksia tarvitaan päälliköltä. Kun itsekin on tullut oltua boss melkoinen osa työelämästä, ajattelen, että minuako mahtui anonyymi tarkoittaa vai muita vaiko jälkeeni tulleita? Ehkä tässä tapauksessa onkin turvallista kommentaattorin elvistellä nimimerkin takaa. Pääasia kuitenkin, että puhetta ja mielensykettä löytyy.

Pohjanlahdella on parin rahtilaivan kolari pari päivää sitten, joka vei merten syvyyksiin todennäköisesti 11 merimiestä. Mutta mukana meni myös 1200 Mitsubishia. Ja kun ne olivat Venäjälle menossa, niin ne olivat mitä todennäköisemmin ei mitä tahansa Lancereita, vaan kunnon maastureita. Käsi sydämelle, varsinkin eurojen perässä juokseva lukija. Kumpaa suret enemmän; merimiesten kuolemaa vai heidän kanssaan pohjaan menneitä maastureita?

Ei kommentteja: