päivis. Olen suhtautunut laskevalla mielenkiinnolla taiteilijoiden hyväntekeväisyyslevyihin, joita tehdään aika ajoin jonkun uutiskynnyksen ylittävän kriisin tai hädän hetkellä. Usein kyse on poliittissävytteisestä ongelmasta, sodasta tai nälänhädästä jossain päin maailmaa, usein kehitysmaassa. Myös luonnonkatastrofit ovat saaneet taiteilijat laulamaan.
Muinainen USA for Africa - We are the World on varmaan yksi tyypillisimmistä tavoista laulaa rahaa "pimeään" Afrikkaan. Ja luoja ties minne siinä sivussa. Vaikka hankkeet näyttävät spontaanisti pystyyn ponkaistuilta, voi silti kuvitella, että niistäkin suuren hyödyn napsii joku taiteilijoita paremmin talouden lainalaisuuksista ymmärtävä taho.
En mitenkään vähättele näitä hyväntekeväisyyshankkeita, mutta jotenkin ne ovat samankaltaisuudessaan ja hieman kai imelyydessäänkin alkaneet tympäistä.
Tunnustan, etten tiedä yhtään, mistä oikeasti on kyse, mutta näin telkkarissa pienen pätkän We are the World -tyylisestä videosta, jossa avun suunta oli käännetty aivan päinvastaiseen osoitteeseen kuin on yleensä totuttu. Juttu oli hykerryttävä. Filmillä selvästikin afrikkalaiset ihmiset kulkivat asuntojen ovilla ja keräsivät lämpöpattereita. Jokainen ovensa avannut antoi auliisti eri mallisia sähköpattereita kerääjille. Välillä kuoro lauloi antaumuksella ja hyväntahtoisesti. Oltiin mukamas tekemässä hyvää, kun kerättiin pattereita kylmän pohjolan kansalaisille.
Tuli tunne, että jossain päin maailmaa on ainakin leikillisesti tullut mitta täyteen. Meillä hyvinvoivassa maailmassahan aina tiedetään, miten muiden pitäisi elää ja olla. Ja kun ei siellä kaukana ymmärretä olla niin kuin me haluamme, alkaa apurumba. Ja tietysti meidän ehdoillamme. Toiminnalla on pitkä historia. Usein se on tunnettu nimellä lähetystyö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti