Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 29. lokakuuta 2012

Bangkokin Ikea

päivis: Bangkokin Ikeasta voi siis kirjoittaa blogiin kahtenakin päivänä peräkkäin - tai ei kannattaisi kirjoittaa oikeastaan ollenkaan. Käynti siellä oli ainakin itselleni pettymys, sillä kuvittelin sen olevan jotain muuta kuin Vantaan tai Espoon Ikea. Edes vähän paikallisempi tuotteiltaan. Mutta näin ei ollut. Kotiseudun Ikeoista poikkeavaa siellä olivat vain asiakkaat. Suurin osa heistä oli aasialaisia, arvatenkin thaimaalaisia. Ja osastoilla viipyili samaan aikaan myös kolme oranssikaapuista munkkia. Mitä lie olivatkaan sisustamassa.

Olin päättänyt ostaa jotain, kun kerran näin kaukaisessa Ikeassa käydään, mutta mitään ostettavaa ei kertakaikkiaan ollut, kun kaikki oli sitä tismalleen samaa ja samalla tavalla esille laitettua tavaraa kuin on meilläkin.


Tässä esiteltiin innovaatio, joka oli kehitetty silppuamaan kookospähkinän
kuoret, joista täällä päivittäin syntyy valtavat määrät jätettä. Oletettavasti
silpulle oli keksitty myös jokin hyötykäyttö.

Messut sen sijaan olivat hauska kokemus, vaikka työkalujen sijaan näimme valtaisan määrän toinen toistaan hienompia kahvikoneita ja muita ravintola-alan laitteita ja tuotteita. Ravintolapuolen messuilta olisi voinut myös keksiä itselleen francising-liikekonseptin alkaen modernista mopoon liitetystä myyntikärrystä.

Toiset messut joilla kävimme esitteli erilaisia maaseudun teknologian uutuuksia ja innovaatioita. Ihan kaikki meille ei auennut. Esimerkiksi kauko-ohjattava, pyörillä kulkeva laite, jossa oli suuria kouria muistuttava otin. Seinällä pyörivä video paljasti, että laitteella oli kai tarkoitus ottaa kanalassa kiinni kanoja. Ainakin sillä filmillä kanat olivat konetta älykkäämpiä ja painelivat ketterästi laitteen edellä karkuun. Yhtään kanan nappaamista emme videolta nähneet. Luulen että kielimuuri esti meitä ymmärtämästä laitteen todellista ideaa. Kielitaitoa olisi tarvittu myös osastoilla, joilla esiteltiin kylien pienyrittäjyyttä. Nyt jäi varmaan moni hyvä asia ymmärtämättä. Ymmärsimme sentään ostaa kaksi luonnonmateriaaleilla värjätystä puuvillasta valmistettua lierihattua.

Ei kommentteja: