Uima- ja ruokapöydän rajoitteita

Vaikka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes suosittelee kuntia lisäämään valvottujen uimarantojen määrää sekä kehittämään rantavalvojien työn edellytyksiä, ei toimiin ole Keski-Uudenmaan kunnissa tartuttu. Tuusulassa uimavalvontaa järjestetään edelliskesän tavoin ainoastaan Häklin montulla, ja sielläkin vain viikonloppuisin.

Eilen suoritin uimiseen liittyvän testauskäynnin kello 11 jälkeen Tuusulan uimahallin altaisiin ja saunoihin testatakseni sopeutuuko ajan patinoima mieleni väen paljouteen, sillä vain kaksi päivää on jäljellä kello kuuden aamusaunaa. Sen jälkeen on vuorossa vain yksi vuoro paisutetulle heinäkuulle. Se vie osan hallin työväestä lomille ja käyttäjiltä ilta- sekä aamusaunat ja niiden mukana allasajat.

Vaikka ymmärränkin törsäilevät sukupolven aikaan saaman säästövimman, joka tuo monelle ei mieluisia nuukailun kohteita, ei varsinkaan ikäihmisten aamun kuntoilumahdollisuuksista tinkiminen taida tuoda kokonaisuuden kannalta aitoja säästöjä. Se suojelee oman kustaanuspaikan vuodesta toiseen hiipuvia varoja. Mutta aika paljon aamuisin on altaalla vesijumppalaisia ja kellukkeet tai painot jaloissa kävelijöitä sekä uimareita, jotka nyt tauottavat kuntoilunsa, sillä siitä katoaa mielekkyys väen paljouden vuoksi. Ehkä tilastoista ei pysty poimimaan terveyden ja kunnon hoitamisen vaikutuksia tai "ei kuulu mulle muiden kustannuspaikat", vaikka yhteisistä verorahoista onkin kysymys.

Sitten toiseen aamun aiheeseen, joka liittyy päivän sauna- ja uintimatkaan. Koko kevään olen tasapainoillut Jokilaakson luonnonsuojelualueella ja pihapiirissä elävien kanssa. Ihmetellyt mistä saavat pienet lihansyöjälinnut ruokansa, kun alkukesän ilmassa ei ole juuri lennellyt hyttysiä eikä muitakaan hyönteisiä. Kun niitä pyydystämässä on ollut vain yksi tai kaksi käpytikkaa, olen pärjännyt niidenkin kanssa, vaikka syömätavat lintujen ruokapöydässä ovat sottaista puuhaa ja suuri osa auringonkukan siemenistä lentelee sinne tänne maahan. Vaikka tikat häätävät helposti aterialta oravat ja muut linnut, on sopu säilynyt. 

Olen sietänyt senkin, kun ne ovat nokkineen muovisaavin kannen alta nakutellen kerran kesässä reiän siihen. Mutta nyt tikat ovat tuoneet koko heimonsa aamiaiselle, päivälliselle ja illalliselle ja ehkä yöpalallekin. Eikä mene montaa päivää, kun vahvanokkaisin on ruokasaavissa kylpemässä kuin Roope Ankka rahasäiliössään. Eilen aamun metsäwc-reissulla huomasin yhden kurkkivan kannen reiästä kuin lintumaailman valtias konsanaan. Linnunmentävästä aukosta ja pienemmistäkin menee myös sadevesi sisään, joka saa sienenet itämään ja työntämään auringonkukan kasvuvarsia päivänvaloon. Niinpä uimareissulla noudin Puuilosta peltisen, yli 60 litraisen tuhkaämpärin suojelemaan ruokavarastoa. Nyt sitten istun blogia kirjoittaessa sisällä Sammal Soinin keinutuolissa katsomassa ikkunan takaa mitä tuumaa tikkalauma uudesta ruokaongelmasta.