Koti- ja hyötyeläinten elämää

Eilisen isänpäivän muistelun vuoksi kuljetti Nukkumatti viime yönä minut ja mieleni Tyrnävän mummolaan yli 70 vuoden taakse. Siellä kanat kukkoineen ja minä juoksimme pihamaalla kesäisin ilman huomisen huolia. Kerran pelmahdin saunan taakse juuri, kun isä löi kirveellä pölkyn päällä yhdeltä kanalta kaulan poikki. Ja sanoi minulle, että ole Jorma huoleti. Kana on niin iso, ettei se mahdu muuten kassiin, kun se viedään uuteen kotiin. Siellä pää laitetaan sitten takaisin paikoilleen. Monesti silloin mietin onkohan se totta. Sen puolesta puhui vahva usko siihen, ettei isä valehtele, sillä hän sanoi oikean joulupukinkin asuvan Korvatunturilla.

Muistelen pappani olleen harvasanainen eikä muistissa ole juuri juttuhetkiä. Mutta yhden muistan. Tullessani pihan ulkokäymälästä, oli vaarini pihalla ja kysyi onko maha sekaisin? Ja jatkoi, että vaikka hän on vanha, on hänellä tarkka kuulo. Sen jälkeen yritin tehdä mummolassa tarpeeni aina oikein hiljaa. Välillä taisin odottaa vessaan menoakin, kunnes pappa meni päivänokosille.

Thaikotini pihapiirissä on paljon mummolan oloista vapaine eläimineen. Vaikka täällä on laitumia, on karjalle laitettu naru tai oikeastaan köysi sierainten läpi, jonka avulla niitä kuljetetaan pitkin autoteitäkin syömäpaikoille. Joskus niitä karkailee myös pihallemme.  Oma lajinsa on kylän joka viikkoinen härkien keskinäinen taistelu tuhannen neliön aitauksessa. En tiedä onko kyseessä vain huvi, kasvattajan kunnia tai joku muu ja kuuluuko mukaan esimerkiksi vedonlyönti.

Riisipeltojen monipuolista käyttöä olen ihaillut ja miettinyt. Kun sato on korjattu ja vesi valtaa pellot, on ankkojen aika, jotka tuodaan auton tai traktorin lavalla monikerroksisissa häkeissä. Kun veräjä aukeaa, ne kipittävät luiskaa myöten tien laidasta tietäen tarkkaan suunnan aikamoisen pulinan saattelemana. Eläessään pelloilla, ankat lannoittavat sitä ja osaltaan takaavat tulevan riisisadon. Ne myös saattavat munia riisipelloilla, mutten tiedä korjaako niitä kukaan sieltä ja miten ihmisten tarpeisiin. Enkä sitä onko veden ympäröimillä saarekkeilla ankkojen munintapaikkoja. Oma aikansa on kuivempaan aikaan myös karjaeläimillä, joita olen nähnyt samoilla pelloilla lauduntamassa. Keinolannoitteita taidetaankin käyttää vähän ja harvoin.

Kun riisisato on valmis ja korjattu, se kuivatetaan pressujen päällä usein kuuman auringon paisteessa maanteiden reunassa. Jotkut arjen asiat maaseudun tapoineen ovat Thaimaassa erilaisia kuin Suomessa, jossa tienvierustoilta ei suositella poimittavaksi ja heinänkorteen pujotettavaksi edes ahomansikkaa saati muuta suuhun pantavaa. 

Täällä sanotaan ainakin minulle, että kaikki ankan munat ovat valkoisia ja kanan ruskeita. Naapureiden monen värisiä, ikäisiä ja näköisiä kanoja kukkoineen on meidän pihapiirissä päivittäin kymmenen ja enemmänkin. Ne ovat oppineet samalle ruualle kuin naapureiden kissat. Tarjoamamme murkina on tällä hetkellä erityisessä suosiossa lohenmakuineen. Kaikkea pelkäävä Securitydogiksi ristimämme kylän kuvan koira mukaan luettuna.

Itse pidän joskus syömä- ja nokkimisjärjestystä yllä aikani kuluksi lasten vesipyssyn avulla. Muuten pihassamme söisivät vain kanat kukkoineen, joiden tieltä on kissojenkin väistyttävä. Ja niiden tieltä pikkuvarpusten, jotka pysyäkseen elossa elelevät sähkölangoilla ja pesivät ainakin vesikattomme tai olemattomien räystäiden alla.

Tämänkertaisesta Thaimaan talvestani on muodustamassa kaikkien velttoilujen äiti, josta saattaa vielä tulla lasku maksettavaksi, jos en palauta päiviini ruumiillista rasistusta. Siihen liittyvän mukavan uutisen luinkin hiljattain, kun Jenkessä olivat tutkineet, että 4000 askelta pari kertaa viikossa on jo hyvä torjuntakeino sydänvaivoille.

Suomen Jokilaaksossa se tarkoittaisi paria uimamatkaa Jokilammille ja saman verran juomamatkoja luonnonlähteelle sekä sen viereen naapuriniityn hevoshakaan korppupussin kanssa. Olenkin joutenolon täysinopinut mestari, joka Thaimaassa päätän kuinka aloitan kuntoilun Suomessa ja Suomessa kuinka aloitan sen Thaimaassa 🤣.