Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 2. lokakuuta 2025

Ja suurin kaikista on rakkaus...

Viiden aikaan ennen auringonnousua mennessäni avokeittiöömme lääkekaapiksi muuttamalleni vanhalle jääkaapille, ajattelin sen palvelevan edelleen elintärkeässä tehtävässä. Sillä jos ei sen sisältöä ole muualla sen tyhjentyessä, lähtee minulta henki. Aamua oli toivottamassa myös naapureiden, tällä kertaa seitsemän eri väristä ja kokoista kissaa. Hekin vatsan täytettä naukumalla ja jalkaan puskemalla pyytäen. 

Eilisen blogini päätin lauseisiin: "On jotenkin hyvin rakasta ja sisintä hivelevää ajatella, että syntymäni molemmin puolin olin kahdelle ihmiselle, äidilleni ja isälleni esikoisena maailman tärkein asia. Ehkä lähelle sitä olin myös pojalleni hänen tullessa perheeni jäseneksi."

Olen ajatellut ja monelle sanonutkin heidän kysellessä kuinka ja millä kielellä Morakotin kanssa kommunikoin, että Googlen kääntäjän avulla saa asiat hoidettua, mutta ei sillä kyllä syvällisiä puhuta. Saatoin olla väärässä, sillä uusi italia- tai maltalainen nettiystävä lieni lukenut kääntäjän avulla blogini ja lähetti suomennetun italiankielisen kysymyksen: "Olisiko poika, joka olit, iloinen siitä miehestä, joksi sinusta on tullut?"

Se meni suoraan sydämeeni sen aralle osastolle, sillä olen kadottanut yhteyden minulle tärkeimpään ihmiseen. Eikä auta, vaikka muokkaisin kristinuskon ehkä tunnetuinta anteeksipyyntöä "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät" ja pyytäisin kaikilta, joita olen ymmärtämättömyyksissäni loukannut, että "antakaa minulle anteeksi, sillä en tiedä miten tai edes keitä kaikkia olen loukannut".

Palaan vielä eteläeurooppalaisen etäystäväni esittämään kysymykseen pienestä pojasta. Joskus vanhempieni haudalla kyselen kuinka monta iloa, mutta myös surua ja pettymystä mahdoinkaan teille tuottaa? Sillä päihteillä sekä laittomuuksilla höystetyssä reippaassa vuosikymmenessä ja kouluja käymättömyydessä ei juuri ilon aiheita vanhemmilleni ollut. Silti tiedän, että he antoivat kaiken anteeksi ja rakastivat minua juuri sellaisena kuin olin sekä olen tänään ja huomenna.

Ei kommentteja: