Osa elää kuvainnollisesti kädestä suuhun. Noin 15 prosenttia kantansa kertoneista sanoo säästöjensä riittävän enintään viikoksi, jos tulot ehtyvät, mutta kulut pysyvät ennallaan. Joka kolmannella ei ole riittävää asiantuntijoiden suosittelemaa kahden kuukauden säästöpuskuria. Tämä kaikki selviää LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselystä, johon vastasi reilu tuhat suomalaista.
Myös pankkini analysoi taloudellista tulevaisuutta tilinkäyttöni perusteella. Ja kertoo, että saldoni riittää yli kuudeksi kuukaudeksi, vaikka rahaa ei tilille tulisikaan. Voisi kai sanoa, että ikäni ja vaivani huomioiden pullat ovat niin sanotusti kohtalaisesti uunissa.
Yhtään en osaa arvioida nitistääkö minut viimein lopullisesti tiedossa oleva vai uusi sairaus. Tai jyräänkö itseni silpuksi Aasian liikenteensä, putoaako lentokone kulkiessani vai onko osanani joku muu yllätys.
Joskus toivoin, että olisi ihanteellista kuolla nukkuessa ikään kuin itseltäkin salaa. Enää en pitkiin aikoihin ole ajatellut niin. Mieleni muuttivat elämänsä kanssa balansissa olevat ikäihimiset. He, jotka ovat nähneet ja kokeneet kaiken tarpeellisen ja odottavat vain kutsua rakkaittensa luokse Taivaan kotiin.
Olisikin ehkä mukava, jos losahtaisin päältä sekä sisältä fyysisesti ja psyykkisesti samanaikaisesti. Olisin valmis lähtemään huokaisten vain kiitollisuuteni jonnekin toiseen todellisuuteen todeten: "Kiitos hyvästä elämästä. Olen käyttänyt kaiken, joka oli osakseni suotu."
Tyhjätaskukin toivoisin lähdön hetkellä olevani, sillä en tiedä juurikaan turhempaa kuin kuolla rikkaana. Hopeanharmaasta, Vanha rouva Avensiksesta tai muusta irtaimistostani saanee riihikuivaa sen verran, että sillä kustantaa maallisen majani polttamisen sekä tuhkauurnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti