Elämän iltapäivän remontit

Vaikken juuri vaivojani valita, ajattelen niitä iän myötä yhä useammin. Ja kirjoitankin joskus keventääkseni mieltäni. Olen nimittäin havainnut lukiessani tai kuullessani toisten taakoista sen auttavan myös minua. Ehkä se tulee koetun jakamisesta. Etten ole lääkereppuineni yksin elämäni ilta-auringossa. Ehkä joku löytää vastaavasti minunkin kolhuista jotain itselleen. 

Vuosisadan remontissa työn alla on hampaat, sillä thaimaalaisen hammaslääkärin joku vuosi sitten tekemä silta putosi viime talvena aamupalalla riisikuppiin. Suomalainen kollega sanoi palattuani kotimaahan, ettei ole minkäänlaisella eikä kenenkään tekemällä hammassillalla enää kiinnittymismahdollisuuksia. Joten nyt nypitään ainakin yläkerrasta kaikki pois, sillä varani riittävät vain yhteiskunnan osin maksamaan proteesiin.

Yhtä aikaa on työn alla, niin ikään yhteiskunnan verorahoillani sponsoroima kaihileikkaus upouudessa Tammisairaalassa molempiin silmiin. Aikojen saaminen oli mukava yllätys, sillä näillä näkymin lennän korjatuilla silmillä syyskuun lopussa Thaimaahan. Tänään selviää myös ehtiikö suuhunkin tulla ennen lähtöä uutta kalustoa.

Eturauhasenkin kanssa on puuhasteltu. Tarve käydä metsäwc:ssä on lisääntynyt ja pidätyskyky lyhentynyt. Kasvanut lienee vain eturauhanen, jonka suurentumista taltutetaan nyt vuoden lääkekuurilla. Ensi keväänä tiedän ovatko kasvun hillitsemispillerit tehonneet.

Jokunen vuosi sitten lopetti heinäsirkka soittamasta ja useat linnut laulamasta. Joten yhteiskunta kustansi kuulolaitteen. Vain muutaman kerran kuuntelin sen avulla lintujen lauluja. Mutten oppinut sen käyttäjäksi, vaikka televisiosta voin oikeastaan seurata vain tekstitettyjä lähetyksiä. Nyt otan tämänkin puutteellisuuden uudelleen työn alle, vaikken löydä enää koko kuulokojetta.