Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 27. toukokuuta 2025

Tänäänkin voi tehdä kukkaseppeleen

Tänä kesänä teen Jokilaakson pihapiirissä ja luonnossa pari uutta asiaa tai toisin. Ensinnäkin ryhdyin jalostamaan Keinokukkulaksi nimeämääni jätemaakasaa, vaikken vielä tiedä mitä kaikkea siitä tulee tai sillä kasvaa.

Voikukat nukkuvat öisin ja avaavat nuppunsa auringon noustessa
Annan myös kasveille enemmän tilaa tekemällä pihani alkukesän keltaiseen kukkamereen vain polkuja. Voikukkaa pidetään usein rikkakasvina, mutta itse asiassa se on osa luonnon monimuotoisuutta, jolla on merkittävä vaikutus ympäristöön. Se parantaa maaperän rakennetta, sitoo ravinteita ja tarjoaa ravintoa sekä pesäpaikkoja monille eläinlajeille. En tiedä ketkä kukkien joukossa asuvat, mutta sen tiedän, että hunajankerääjille sekä monille muillekin hyönteisille kasvi kelpaa. Ihmiselle se on lisäksi arvokas lääke- ja ruoka-aine. 

Pienen Vihreän Taloni kutsumattomaksi vieraaksikin siitä on, sillä sen juuret tunkeutuvat syvälle maahan. Tosin se sitoo maaperään kaliumia, mikä on tärkeää kasvien kasvulle. Voikukka voikin olla osa luontopositiivista elämää, jossa luonnolle tuotetaan enemmän hyötyä kuin haittaa. 

Voikukan lehdet, juuret ja kukat ovat syötäviä ja niitä voidaan käyttää salaateissa, keitoissa ja rohdoksissa. Juuret sisältävät luonnonkumia, joita voidaan hyödyntää rengasvalmistuksessa. Luonnossa on tärkeää juhlia jokaisen eliön merkitystä, myös voikukan. Monella lapsella, minullakin oli aikoinaan kaulassa itse tehty voikukkaseppele. Keltaiset kukat sinällään eivät oikein ole ihmisten suosiossa, joka johtunee niiden monilukuisuudesta. 

Luonnon monimuotoisuus on kuitenkin lähes välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille ja taloudellekin. Voikukka on osa tätä kokonaisuutta. Se on esimerkki siitä, kuinka jokainen eliö, myös ne, joita pidetään "rikkakasveina" tai "vieraslajeina", voivat olla osa tärkeää luontoa. European Environment Agency (EAA) korostaa, että luonnon monimuotoisuuden uhkaa on torjuttava. Sen heikkeneminen johtuu ihmisen toiminnasta, kuten maankäytön muutoksista ja saasteista. Ehkä Himalajan Balsamikin saa vielä joskus rauhan ja oikeuden elää Suomessa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kiitos mukavasta blogista

For life kirjoitti...

Kiitos palautteesta, kuka lienetkin...