Olenko osa jäteongelmaa?

Soiniityntien joenvarren pelto ei taida tänä eikä tulevina vuonna tuottaa ruokaheinää lehmille, hevosille eikä lampaille. Vaan luulen niityn saaneen aimo annoksen myrkkyä ihmisten toimesta eikä se juuri vihreältä näytä. Harmillista, ajattelen tällä hetkellä. Mutta en arvostele keskeneräistä enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos joku tahtoani kysyisi, toivoisin pellolle puuntaimia ja sähkölinjan alle luonnonniittyä.

Kotitieni toisella laidallakin näkyy ihmisen käsien jälki, mutta myös vastuuttomuus sekä järjen vähyys. Sillä viime talven lumien vetäessä viimeisiään, oli joku tuonut ojaan autokuormallisen jätettä. Näin on käynyt pari kertaa aiemminkin. Ne siivosin omalla kalustolla, ajalla ja rahalla Seepsula Oy:n osoittamalle jätelavalle. Siitä iso kiitos kotikyläni vastuulliselle yrittäjälle.

Kolmatta kertaa en Satakielipuistoksi ristimämme lehtometsän ja mehiläistarhan vieressä olevia jätteitä siivoa. Mutta ei niitä näytä siivoavan maanhaltija eikä yhteiskuntakaan. Neuvova ympäristöneuvoja kyllä neuvoi ja pyysi samalla poistamaan nimensä aiemmasta aihetta käsittelevästä blogista kuukausi sitten: "Kirjataan ylös ja vien ilmoituksen eteenpäin. Mutta kun ei ole ilmennyt ympäristölle vaarallisia myrkkyjä, ei se ole tärkeydessä eikä muissakaan prioriteeteissamme kovinkaan korkealla, vaikka kyse onkin ympäristörikoksesta." 

Saman tapainen suhtautuminen oli maannomistajalla. Luulen, että maallinen majani palaa krematoriossa tai mätänee maan uumenissa aiemmin kuin mainittu jätekuorma lähtee näillä toimenpiteillä minnekään. Mutta ehkä silmäni tottuvat uuteen näkymään  lehtipuiden satakielten lailla, jotka laulavat kuten ennenkin.

Maailma ja menomme siinä näyttää joskus perin nurinkuriselta. Vuosikymmen, kaksi sitten kuljetin ja kierrätin jätteeni lajitellen taatusti moitteettomasti viime vuosiin saakka. Sitten tuli ylikunnallinen jäteyhtiö Kiertokapula Oy, joka pakotti asiakkaaksi ja maksamaan perusmaksun kuukausittain, vaikkei olisi nimen omaan oman astiani tyhjennystäkään. 

Toisaalta ymmärrän, sillä olemme varsinainen porsaskansa, joka luultavasti hukkuisi omaan paskaansa tai eläisi sen keskellä ilman yhteiskunnan järjestämää jätehuoltoa (anteeksi vertaus oikeat siat). Ajattelemme edelleen, että kun joku on pois silmistä, asia on hoidettu tai ongelmaa ei ole.

En tunnista itseäni tästä heimosta, vaikken aiokaan kolmatta kertaa kuljettaa kotitieni varteen kuulumatonta roinaa minnekään. Toistaiseksi kasojen hyötyjiä ovat yhteiskunnan kustannuksella jätemaksunsa säästänyt ympäristörikollinen sekä naapurin rouva, joka penkoi ojasta panttipullot ja -tölkit. 

Mieleni tekisi kiikuttaa kuorma yöaikaan maanomistajan tai -haltijan kotinurkille, kuten kerran olin lähes kippaamassa pihaani ilmestynyttä romukuormaa vantaalaisen omakotitalon uima-altaaseen. Tätä kirjoittessa oivalsin mitä teen seuraavaksi. Siitä kerron ensi kerralla, sillä en jätä asiaa hoitamatta tavalla tai toisella.