Monenlaisia huoltoja, osa 1

Hoeanharmaan vanha rouva Avensinksen ja Jokilaakson vuosihuollot sekä oma 75 vuotishuolto ovat ensi kevään juttuja. Mutta ennen sitä Suomeen paluuseen kuuluu yö kiskoilla ja hotelliyön jälkeen seuraava päivä ilmateillä. Johtuneeko kesäkotimatkan läheisyydestä aprillipäivänä, kun viime yön unimaailmaan tuli useasti juna, jossa matkustin makuupaikalla ja jonka vaihtoa odotin yhä uudelleen. Vaikka mielestäni välillä heräsinkin. Ihmeellistä Nukkumatin maailmassa oli, että juna pysähtyisi Phatthalungin asemalle vain kahdeksi sekunniksi. Enkä saanut mistään selvitettyä saapuuko se asemalle kello viisi vai kaksi sekuntia myöhemmin. Nukkuessani ajattelin, että asia pitää selvitä etukäteen. Sillä jos aikaa on vain pari silmänräpäystä, ei asemalla ole enää mahdollisuutta kysellä mikä raide, mikä juna ja mikä vaunu on jatkoyhteyteen. 

Ensi kesänä Morakot tulee Suomeen ja otsikon mukaista puuhastelua on yllin kyllin molemmille. Joka itselläni alkaa jo ennen kotipihaa Soiniityntieltä, sillä jälleen kerran on talven aikana joku mulkero tuonut tien varteen kuormallisen jätetavaraa. Jos kyseisen maan haltija ei ole niitä infostani huolimatta hoitanut talven mittaan pois, taidan kolmen kuljetuskerran maksajana ja kypsyttämänä edetä nyt virallista tietä ympäristörikoksen kanssa. Sekä antaa kyläläisille ja muillekin mahdollisuuden seurata asian etenemistä Myllykylän Faceryhmässä. Voihan olla niinkin, että joku lukija tai muu tietäjä tietää luonnon turmelijoiden sylttytehtaasta jotain... 

Oheinen kuva on kuvaukseni perusteella keinoälyn käsitys Jokilaakson luonnonsuojelualueen kesäisistä Jokilammista. Niissä pulahtelen Suomen suvessa päivin ja öin aataminasuisena kalojen, sammakoiden, joutsenperheen ja muiden vesilintujen joukossa. Talven nuoskalumikin oli entiseen tapaan taivutellut puita kotitielle estäen autolla ajon Merikonttikotimme pihaan. Kun ei ollut maaliskuussa lumenaurauksen tarvetta, ei ollut naapurikartanon isäntäkään lykkimässä niitä isolla koneellaan lumen mukana sivuun. Joten homman teki Myllykylän Mylly, joka maidemme läpi kulkevaa hiihtolatua kunnostaessaan hoiti puut sopiviksi pienittyinä läheisen laavun grillipaikalle. Saapa nähdä kutsuuko joku kesän mittaan makkaroille, jotka paistuvat Jokilaakson puiden hiilloksella. 

Lienevätkö myös pihamme neljä kameraa liittyneet välillä suosittuun lakkorintamaan, sillä talven mittaan loppuivat seisovan sekä liikkuvan kuvan tulemiset lähelle sekä maailman ääriin. Hämärämiehille ja -naisille kuitenkin tiedoksi, että se ei silti tarkoita etteivätkö mahdolliset luvattomat puuhat tallennu äänineen joka puolelle näkevien kameroiden palvelimille. Kesän tulevista puuhista onkin siinä määrin tarinoitavaa, etten edes yritä sulloa kaikkea yhteen ja samaan, vaan jatkan huomenna.