Monenlaisia huoltoja, osa 2

Voi olla, että laadukas ja aikoinaan kalliskin monen laitteen kameravalvonta on tullut liki kymmenen vuoden käytön jälkeen matkansa päähän. Joten Oculuxin huoltokäynnin jälkeen tai ilman sitäkin luovun ehkä kiinteästä järjestelmästä ja siirryn suosittujen Burrel riistakameroiden käyttäjäksi. Niiden etu verkko- ja akkuvirtoineen on liikuteltavuus. Voisin seurata vaihteeksi vaikka Soiniityntien uimapaikan ja sillanpielen grillaajien sekä kalastajien elämää.

Viime kesänä otin Pienen vihreän huoneen kolmena talvena lumen romahduttaman pleksikaton kokonaan pois. Sen jälkeen istutin kasvihuoneeseen muun muassa kaksi luumupuuta seinien suojaan jäniksiltä. Nyt on pituuskasvun rajana vasta taivas. Taisinpa laittaa vähintään seuraksi jonkun marjapensaankin. Aika näyttää tarvitsenko enää kastelujärjestelmää edes seinustan pensasmustikoille tai rapalpereille.

Jokilaaksomme viereinen pelto on vaihtanut omistajaa, jonka myötä jäänee taakse heinänsyöjäeläinten ruuan kasvatus. Tilalle on tulossa Suomen luontoon sopivia puita. Ehkä voimalinjan alla olevalle pellonosalle syntyy myös luonnonniitty ihmisten iloksi ja viereisen mehiläistarhan asukkaiden eloksi.

Jotakin värkättävää tai peräti uusimisen tarvetta saattaa olla Merikonttisaunan sähkökiukaassakin, sillä kameroiden tapaan sekin meni ainakin määräaikaiseen lakkoon viime kesänä. Ehkä saan viimein aikaiseksi löylykivienkin uusimisen. Sammaleet ovat pitäneet Jokilaakson ensimmäisen rakennuksen, grillikodan huopapalakattoa kasvupaikkanaan, joten lähivuosina sillekin "tarttis tehdä jotain".

Tätä vastapäätä, kotitieni toiselle puolelle
toivon ja visioin luonnonniittyä. 

Kahdeksan hehtaarin luonnosuojelualueen status rajoittaa tehokkaasti kätkemääni  tekemisen vimmaa, jos se jostain syystä löytyisi ja puhkeasi kukkaan. Sillä leppoistajan ohjenuorana olen pitänyt kattavasti, että älä tee sitä tänään, jos voit siirtää sen huomiseksi tai ylihuomenna toisten tehtäväksi.

Kun en mahtunut Päiviksen ja itseni kanssa saman Merikonttikodin katon alle, hän sisusti joku vuosi sitten naapuritaajamaan oman, ennenaikaisen mummonmökkinsä. Sen jälkeen "joku toinen tekijä, kotikattoni ja elämäni jakaja" onkin odottanut aikaansa. Kunnes toissa kesänä asustin Sinkkukodiksi muuttuneen, mutta viimein Duokodiksi palanneen Merikonttikodin kesää Tatan kanssa. 

Ehkä elohiirestä tai elosalamasta on tarttunut jotain Morakotiin, joka valveilla ollessaan ei kymmentä minuuttia kauempaa mielellään pysy paikallaan. Paitsi kulkuneuvoissa, joista ei voi hevin hyppiä kesken pois. Kun Jokilaaksossa on luonnonsuojelualueeseen kuulumaton hehtaarin pihapiiri, oli siellä toissa kesänä tuttu näky huononäköisille lepakoille ja vaikeasti nähtäville liito-oraville thaimaalainen Tata oksasaksineen. Taisivat lintujen ruokapaikan syöjätkin ihmetellä kuka vei lounaspöydän ympäriltä suojaavat pajujen ja leppien oksat?