Sydänyön tuolla puolen on Sydney Sheldonin romaani, jonka olen lukenut, mutta josta en saa enää kiinni. Joten en osaa edes sanoa mistä se kertoo. Yhdessä vaiheesssa olin lukenut kaikki Sheldonin kirjat, sillä hän oli lempikirjailijani. Samoihin mittoihin on yltänyt hänen jälkeensä vain Stieg Larssonin Millenium-sarja. Kirjoja ehti valmistua kolme ennen kirjailijan yllättävää kuolemaa. Sarjaa jatkaneet eivät yltäneet lähellekään samoihin mittoihin.
![]() |
Olen horoskoopiltani Härkä ja siellähän yösydännä näkyvät seulasetkin. Mitä sitten lienevätkään. |
Vain harvoin aamulla muistan mitä unissani näen ja vielä harvemmin käsitän niiden tarkoitusta. Ehkä lukijoissani on unien selittäjiä, joten taidanpa kertoa silloin tällöin hieman höystellen mitä öistä muistan. Unetkin saavat uuden merkityksen, kun kerron näkemistäni muille.
Viime yönä näin ehkä kaksi unta, joista toisen muistin aamulla. Siinä olin muutaman hengen kanssa valmistelemassa Hyrylän entistä urheilukenttää kilpailuja varten, joiden piti alkaa kello 11. Niihin olin itsekin osallistumassa ja luvannut tuntemattomille kollegoille olla tuntia aiemmin paikalla, mutta saavuin vasta puoli 11.
Tästä minua läksytti joku paikalla ollut, tuulipukuinen ja hymytön nainen, että kauanpa kesti tulo. Hänestä virolaiset olisivat sanoneet asun vuoksi "kahiseva". Puolustauduin olleeni hakemassa pituushypyn tai kuulentyönnön palkintoja. Jotka olivat sinivalkoisia mittatikkuja kunniakirjoineen. Jatkoin vielä, että ehdin kyllä hakemaan katsomoon pehmustetut, selkänojalliset tuolit. Niitä lähdin noutamaan vihreällä Transitilla kiireen vilkkaa ja uni päättyi siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti