Blogimaailma ja tärkeimmät apulaiseni siellä

Olen kirjoittanut blogeja nykyiselle blogspot-alustalle pitkälti toistakymmentä vuotta. Ensin vuoropäivin Päiviksen kanssa, mutta jo vuosia yksin joka päivä. Lukijoita tai oikeammin lukukertoja on ollut toista miljoonaa, joka ei päivää kohden ole kovinkaan paljoa. Mutta yli kymmenen vuotta joka päivä on paljon. Ehkä se on jokapäivä-sarjassa ainakin jonkinlainen ennätys.

Yksi huomaamaton, mutta ehkä joillekin tärkeä apulaiseni on sivuilla oleva Translate-linkki, jonka avulla tekstini kääntyy lähes kaikille kielille. Tunnistepalkissakin on oma viehätyksensä, vaikken ole vuosiin lisännyt hakusanoja, sillä ajattelin niitä olevan riittävästi. Ehkä ajattelen lähipäivinä asiaa uudelleen.

Vaikka ruumiillisen kunnon hoitaminen on retuperällä, pyrin harjoittamaan aivovoimistelua, jonka tärkein muoto on kirjoittaminen. Aiheita päivittäin miettiessäni saatan ihmetellä leppäkertun tai seitsenpistepirkon pisteiden määrää. Ensin ajattelen ja sitten yritän selvittää miksi muuten samannäköisellä on pisteitä vain kaksi seitsemän sijaan. Saapa nähdä joutuuko tasa-arvovaltuutettu etsimään Kertulle ja Pirkolle uudet nimet, jotka eivät viittaa sukupuoleen. Ehkä joulupukistakin tulee silloin jouluhenkilö, sillä pukkihan on urospuolinen vuohi. 

Mutta vaikka kuinka harjoitan aivovoimistelua, on liki 5000 blogin joukossa tahallista ja tahatonta toistoa. Isona apuna ovat Bitmoji, jolla välillä kuvitan sekä nettiuutiset ja -lehdet, joista ammennan aiheita blogeihini välittämättä muiden kiinnostuksista. Toki olen hyvilläni jokaisesta lukijasta ja lukukerrasta.

Eräänlainen aivokuntosalini on ristikkomaailma, jossa tällä hetkellä eniten harjoitan korvien väliäni Suomen Kuvalehden joka päivä julkaiseman sudokun parissa. Kyseinen aikakauslehti onkin lähes ainoa tilaamani aviisi, josta minulla on kaikki digiversiot. Liitän tämänpäiväiseen kirjoitukseeni vakuudeksi joulukuun 1916 näytenumeron kannesta kuvan.

Tärkeä kirjoittamisen apuväline on muiden elämöinti somessa, joista ilman aivonystyröiden hierontaakin löytyy aina aiheita. Niiden puute ei olekaan blogien  ongelma, vaan se, että minun pitää syttyä, jotta saan kirjoituksen eläväksi itselleni. Ilman mielenpaloa en nauti enkä kirjoita. 

Sitäkin välillä pohdin mistä johtuu ja tulee tarve oman elämän lisäsi elää muiden menoa ja ajaa netissäkin toisten autoja vaikka kiertoliittymässä toisella puolen maapalloa. Tai kun joku kysyy neuvoa asiallisesti itselle epäselvässä asiassa ja kirjoittaa matkustavansa Thaimaaseen, niin eniten neuvoja läksytysten saattelemena hän saa oikeinkirjoituksesta. Vaikka jokainen on ymmärtänyt hänen olevan matkalla Thaimaahan.

Tämäkin aihe siemaisi mukaansa harhapoluille, joten saatan oikoa päivän ja tulevan yön aikana aivoistani solmuja ja palata huomenna aiheeseen. Sillä kirjoittamien on tyhjänpäiväisen ja sangen tarpeettoman, mutta ainutlaatuisen elämäni leppostamisjakson tärkeimpiä sisältöjä.