Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 21. tammikuuta 2025

Kouluja käymällä sain 1. ajokorttini

Rippikoulun lisäksi en ole saanut päätökseen kuin autokoulun. Useampaankin kertaan, sillä ajokortteja on ollut monia. Joista osa on jäänyt virkavallan haaviin ja haltuun ikuisiksi ajoiksi, kun olin ensin oikeussaleissa vastaamassa törttöilyistäni. Hilkulla se on ollut ylinopeuksien vuoksi monesti myöhemminkin ilman saleja.

Taisin aloittaa korttien keräilyn 16-vuotiaana traktorinajokortista, päätyen kuorma-auton ammattiajokorttiin. Se oikeutti ajamaan oikeastaan mitä autoa tahansa. Senkin menetin rattijuoppouden vuoksi. Armeijan ajokortti minulla myös oli ja välillä ei ollut lainkaan ajolupaa menetettäväksi, vaikka ajelinkin maistissa ja maustitta. Näin oli kännivuosien aikana useamman kerran, vaikkei piruni ole koskaan asunut eikä istunut pullossa Arkista elämää Rautiaisen viinapirun kaverina. Vaan mellastanut sisälläni ja kuiskinut korvani juuressa kannustaen muiden pirujen joukossa milloin mihinkin älyttömyyteen.

En tiedä onko sekoilujen määrä vakio paheiden tavoin, mutta ainakin ne muuttivat muotoaan viinan kanssa läträämisen päätyttyä. Sen jälkeen aloitin ajokorttien keräilyn uudelleen moottoripyörän ajokortista. Uuden elämän ensimmäinen kaksipyöräinen moottoriajoneuvo oli punainen 125-kuutioinen Vespa ja päättyi Thaimaassa yönmustaan Harley-Davidsoniin, väriltään Black Tempest.

Nyt ajokortteja on kolme, vaikka täyttäessäni 72 luovuin kuorma-auton ajo-oikeudesta, sillä kaihisten silmieni näkökyky oli isoon autoon siinä ja siinä. Tällä erää Suomessa kulkuneuvokseni riittää hopeanharmaa Vanha rouva Avensis.

Eilen oli Thaimaassa ajokorttien uusimisten aika, joita on autolle ja moottoripyörälle, vaikken autoa ole juuri jos koskaan maassa ajanut. Moni pelotteli netissä ja muutenkin teoriakokeineen ja videoiden katseluineen kaksipäiväisestä prosessista, joten hipsin "ajokorttikeskukseen" perhosten mellastaessa vatsassani.

Mutta toisin oli asian laita Phatthalungissa,  kaukana turistilaumoista. Puolentoista tunnin juttu yhtenä päivänä kaikkinensa. Piti erottaa liikennevalojen värit toisistaan, katsoa valkoista valoa ensin oikealla ja sitten vasemmalla silmäkulmalla sekä painaa jarrua, kun punainen valo syttyi. Lopuksi piti liikutella narujen päässä laatikossa olleita kahta keppiä milloin ne ovat yhtä kaukana minusta.

Ainut juttu mikä piti sinnepäin kutinsa nettikeskusteluissa oli, että jos haet viiden vuoden korttia oleskeluviisumilla entisen kortin jo mentyä vanhaksi, saat ensin kulumassa olevan vuoden loppuun ja viisi täyttä vuotta päälle. Näin voi olla nuoremmilla neitosilla ja enemmän tai vähemmän klopeilla, muttei tosi aikuisilla. Lysti loppuu 80-vuotis syntymäpäivään. Reippaan viiden vuoden kuluttua tiedän kuinka ajellaan sen jälkeen vai ajellaanko lainkaan tai eletäänkö edes.

Ei kommentteja: