Carpe diem - Tartu hetkeen, osa 2

Eilen kirjoitin pätkän "poimi päivästä" ja tänään jatkan aiheesta. Luulen kyllä kirjoittaneeni omista hetkiin tarttumisista aiemminkin, mutta kertauksen sanotaan olevan opintojen äiti. Joka on levinnyt maailmalle ja tullut tunnetuksi myös latinankielisessä, alkuperäisessä muodossa "Repetitio est mater studiorum". Keskiaikainen sanonta, mahdollisesti saksalaista alkuperää. Esikuvana lienee Horatiuksen runousopin kohta, jossa puhutaan siitä, kuinka joistain taideteoksista jaksaa nauttia ties kuinka usein ja kuinka niistä silti aina saa jotain.

Monet itse kunkin carpe diemit tuottavat tuokion ilon tai surun ja jotkut muuttavat koko elämän suunnan. Sitä en tiedä voiko hetkeen tarttumisiksi sanoa sellaisia päätöksiä, joita ennen laskee kymmeneen Paavo Väyrysen tavoin. Ainakin hän sanoi niin tekevänsä jossakin juorulehden tai muun palstoilla. Sama julkaisu taisi kertoa hänen liottaneen kerran vaalipettymystä putoamalla baarijakkaralta. Ehkä sekin oli seurausta hetkeen tarttumisesta.

Elämäni kestoon vaikuttaneita päivän poimimisia minulla on selkeästi ainakin pari. Toinen on pesäero päihteistä ja toinen siitä kahden vuoden kuluttua tupakasta. Molemmat olivat kiinni minussa kuin suomalaisen sananlaskun "täi tervassa". Vaikka olin tehnyt vakaat päätökset luopumisista, tarvitsin monta hetkeä päästäkseni kahdesta, eniten elämääni haittaavasta paheesta eroon. Uskon vakaasti, että ilman näitä carpe diemejani, en olisi enää kirjoittamassa blogejani.

Viimeisen merkittävän, päivän poimiseni muistan kuin eilisen. Vaikkakaan en muista chattasiko Morakot minulle ensin Siaminlahden toiselta puolen vai minä hänelle. Joka tapauksessa suuri hetkeni oli, kun Messengerillä kysyin tuletko käymään Phatthalungista luonani Pattayalla? Ja kuinka hän astui bussista Jomtienin linja-autoasemalla ja kuinka halasin häntä. Siihen hetkeen tartuin sekä päätin, etten päästä irti milloinkaan. Joten viime jouluaattona hänestä tuli kihlattuni.

Tata on elämäni tärkein asia ja toivon empijöille uskallusta sekä rohkeutta tarttua hetkiin ja poimia päiviä. Sillä itse kunkin ilta-auringossa, mahdollisesti keinutuolissa on mukavampaa muistella mitä kaikkea tuli carpe diem hetkissä tehtyä. Kuin surra mitä kaikkea jäi arkuuden tai varmuuden vuoksi tekemättä ja kokematta.