Joulutarina, 20. luukku

Niin monta joulua vietin Päiviksen kanssa, että adventtikalenterini ansaitsee hänen 2. joulupäivän kirjoituksen ensimmäisestä yhteisestä joulusta Merikonttikodissamme 9 vuoden takaa:

Kauniisti ruostunut lyhty
koristaa Jokilaakson pihaa,
jossa joulusta ei ole tietoakaan.

"päivis: Taisimme juuri viettää ensimmäistä joulua Merikonttikodissa. Kaksi edellistä joulua olemme olleet Thaimaassa. Ilmankos meille ei ole syntynyt minkäänlaisia Merikontti-joulutraditioita. Jospa nyt vietetystä tai edelleenkin meneillään olevasta joulusta jää jotain, jonka myöhemmin voi ajatella olevan sellaisia.

Mitähän perinteeksi päätyvää tänä jouluna sitten onkaan tullut tehtyä?

Jouluruokaa olen vääntänyt enemmän kuin ehkä juuri koskaan. Jos on jotain joulua pitänyt aikaisemmin laittaa, niin aika herkästi olen tarttunut kauppojen einestarjontaan. Tänä jouluna taisin ylittää itseni paistamalla lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä kasvismaksalaatikkoa. Viimeksi mainittu on braavuurini, jota en olekaan aikaisemmin tehnyt jouluksi.

Sen verran lintsasin, että ostin valmista lanttu- ja porkkanasosetta. Luomua molemmat.
Osa porkkanalaatikosta paistuu Anna-mummun perintönä saamassani astiassa.

Myös kinkku meillä paistettiin, vaikka ensin näytti siltä, että tarjolla on vain neljän kilon tai sitä suurempia kinkkuja. Kannatti käydä Lahelan lähikaupassa, jossa myytiin noin 1,5 kilon pikkukinkkuja, jonka sitten itse paistoimme. Vaikka Jorma söi sinappihunnuttamaansa kinkkua jo ennen aattoa, sitä näkyy edelleen olevan jäljellä. On siis ollut pienestä koostaan huolimatta melkoisen riittoisa.

Meitä oli neljä ihmistä joulupöydässä. Se joka tietää, minkälainen kotimme on, saattaa ihmetellä, että miten tuo ruokailu tapahtui. Ei ihan tavanomaisesti, sillä ruokapöytänämme oli Merikonttikodin olkkarissa oleva myllynkivi. Pöytäliina vain kiven päälle ja siinä se oli. Kiven alla on tietysti jalat, joten emme sentään ihan lattian tasolla ruokailleet.

Toivoa sopii, että Sininauha ei
unohtaisi Olga Hjelmmania ja
hänen testamenttilahjoitustaan.

Joulusaunan jälkeen kävimme hautausmailla. Ensin Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla, jonne on haudattu meille merkitykselliseksi käynyt ihminen, jota emme kumpikaan ole koskaan edes tavanneet. Olga Hjelmman testamenttasi merkittävän omaisuutensa Sininauhaliitolle ja sen kautta olemme molemmat saaneet olla siivun verran osana tuota perintöä, jolla muun muassa ostettiin asuntoja asunnottomille. Hyrylässä kävimme viemässä kynttilän Paijalan hautausmaalle, jonne on haudattu Jorman läheisiä.

Hautausmailla meillä oli mukana Niilo. Joku koiranomistaja kävi nimittäin oikeutta koiran viemisestä hautausmaalle ja sen tuloksena on olemassa ennakkopäätös siitä, että seurakunnat eivät voi koirien käyntejä kieltää. Koiran pitää tietysti käyttäytyä korrektisti ja niinhän Niilo tekee. Hietaniemessä oli Niilon lisäksi muitakin nelijalkaisia.

Joulukierroksemme päättyi Santtu Ahlgrenin Päämaja-ravintolaan, jossa joimme alkoholittomat oluet ja katselimme kun ravintoloitsija asensi karaokelaitteita alkavaa iltaa varten."