Vaikka maailma hiljentyy jouluun, kaikki eivät niin tee meillä eikä muualla. Monet toisin uskovat sekä uskomattomat eivät vietä joulua, mutta saattavat silti juhlia, On niitäkin, jotka välttelevät perinteisiin kaavoihin kangistumista ja jättävät siksi lanttulaatikot syömättä tai kulkuslaulut laulamatta.
Jehovan todistajatkaan eivät joulusta perusta, koska Raamattu ei siihen heidän mukaansa kehota. Vaan sanovat, että joulu ei ole raamatullinen juhla ja sen alkuperä on pakanallinen, joka on sittemmin valjastettu kristilliseen uskoon.
Myöskään juutalaiset eivät vietä joulua, koska heille Jeesus ei ole lainkaan jumalan poika. Sen sijaan juhla on marras–joulukuun hanukka Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi. Jokaisena kahdeksana iltana ikkunalle sytytetään yksi kynttilä lisää.
Mutta ei joulu istu Buddhaan uskoville thaimaalaisillekaan tai kiinalaisille. Yhdysvalloissa asuville juutalaisille ja kiinalaisille syntyikin 1800-luvulla yhteinen jouluperille. Kun jouluna olivat avoinna vain kiinalaiset ravintolat, kokoontuivat juutalaiset niihin syömään. Ehkä näin tapahtuu edelleen.
Tosiuskovaisena itseään pitävällä on omat, mieleiset tulkinnat ja uskomuksensa. Hän saattaa tuomita samaa sukupuolta olevat rakastavaiset Manalaan, mutta katsoo itse olevansa etuokeutettu Paratiisiin eronneena tai uudelleen avioituneena.
Historia kertoo, että Jeesuksen äiti Maria oli harras juutalainen, joka ei nykyaikana olisi voinut juhlia jouluna Poikansa syntymäpäivää. Tosiasia onkin, että kukaan ei tietäne todellista syntymäaikaa. Vaan juhlimiseen on kaapattu maallinen juhla, jolla on perin mielenkiintoinen historiansa.
Omana elinaikanani on Suomessakin ollut kausi, jolloin aattoiltana eikä joulupäivänäkään mitkään paikat olleet avoinna. Kokemuksesta tiedän, että niihin aikoihin jouluaatto oli yksinäisille ihmisille vuoden yksinäisin ilta.
Parina, kolmena vuonna aattoyönä kuljin kyynelsilmin kotikyläni raitteja. Katselin ihmisten kotien ikkunoissa palavia jouluisia valoja ja kaipasin yhteyttä heidän jouluihinsa. Minnekään en itse voinut menna ja olin niin yksin, sillä joulu oli ja on yhä hyvin perhekeskeinen juhla. Aaton ja sielun yksinäisyys ei poistu nykyisinkään, jos osallistuu yksinäisten joulujuhlaan tai nappailee drinksuja ravintolassa tonttulakki päässä valomerkkiin saakka.
Kun jouluyössä viimein tallustaa kotiaan kohden, jo matkalla yksinäisyys kuiskii korvalehdellä: "Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties. On musta kissa seuranaan. Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää. Hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti