Kyllä minä niin mieleni välillä pahoitan

Kun joku asia jää hiertämään mieltäni eikä mene maaliin, vaikka olen tehnyt kaiken oikein, palauttaa se mieleen myös menneisyyden vastamäkiä. Sellainen hetki oli eilen, kun muistelin vuosia sitten istumistani Tuusulan Hyrylän kauppakeskuksen käytävällä, josta valtaosaa hallitsee S-Market. Mutta sisäkäytävän varrella on monta muutakin liikettä kukkakaupasta pesulaan, Alkosta R-Kioskiin ja lahjatavaroista lemmikkitarvikeliike Musti ja Mirriin. Sinne olin menossa osaomistuskoira Niilon kanssa, kun toivottivat oikein ikkunassakin tervetuoa lemmikin kanssa.

Istahdin käytävän penkille hengähtämään ja Niilo viereen lattialle lämmittämään lumessa kylmettyneitä tassujaan, kun S-myymälästä ulos käytävälle ryntäsi terhakka myyjä kiukkua tulvillaan: "Pois, pois siitä, ei siinä saa istua koiran kanssa!" Tähän minä: "Kuinka niin, enhän ole edes tulossa kauppaasi?" Siitä huolimatta, jatkoi hän, ulos koirinesi tai seuraavana tulee vartijat. Kuten tulivatkin vyöt täynnä viestintä- ja väkivallan ehkäisyvälineitä: "Jos et lähde koirinesi, talutamme sinut ulos tai tulee poliisit." Tähän minä, että jos ryhdytte taluttamaan tulee tosiaan poliisit ja kävelin ilman saattoapua ulos. Se ei ole koskaan selvinnyt mitä kautta tervetulleiksi toivotetut lemmikit kulkevat Musti ja Mirriin.

Itse en mennyt sen jälkeen yhteenkään S-kauppaan kahteen vuoteen. Kunnes huomasin samaan ryhmään kuuluvan hotelliketjun toivottavan tervetuliaispaketteineen lemmikit tervetulleiksi yöpymään. Annoin pienasiakasta tölvineelle kauppakeskuksen käytävän valtiattarelle anteeksi.

Tasan eivät käy lemmikkien olo- eikä kulkuoikeudet, ajattelin ollessani Niilon kanssa syömässä Keravalla ravintola Onnellisessa kanassa, jossa koirille oli oma ruokalistakin. Palvelu oli samaa luokkaa kuin toisen kuvan, Murren ja Mirrin elintarvikekaupassa.

Mutta mikä sitten mieleni tällä kertaa pahoitti? Vaikka O-A oleskeluviisumin hankkimisessa on melkoisesti työtä ja vaivaa rikosrekisteriotteineen, lääkärintodistuksineen, varallisuuselvityksineen ja notaarin vahvistuksineen, on se lasten leikkiä sen rinnalla kuinka saisin lähes kymmenen eri lääkereseptiä uusittua puolen vuoden reissulle.

Vaikka olen ollut sydän- ja verisuonitautineni sydäninfarkteineen ja leikkauksineen kuoleman portilla Meilahden teho-osastolla, niin niin hyvin olen vaivoineni ammattilaisten mielestä toipunut, etten enää hevin lääkärin puheille pääse. Kun lukuisten eri tavoin lähetettyjen viestien jälkeen sain viimein varmistettu, että reseptien uusimispyynnöissä varmasti lukee "tarvitsee matkan vuoksi kuuden kuukauden lääkkeet", uusii lääkäri yhden resepteistä kolmeksi kuukaudeksi 🤬. Joten tänään on aloitettava koko rumba ties kuinka monennen kerran jälleen alusta. Tällä hetkellä tämänkertaisia reseptejäni on nyt uusittu neljässä tai viidessä eri osassa.