Joukkoliikenteellä Helsinkiin

Tätä kirjoitusta täydennän pitkin päivää, sillä tarkoitus on mennä Kivikylään Myllykylän linja-autopysäkeiltä, jotka ovat vajaan kilometrin päässä Soiniityntien Merikonttikodistani. Kävelymatka siis, jonka kuljen tällä kertaa hopeanharmaalla, vanha rouva Avensiksella. Sen jätän ilmaiselle "liityntäpysäköintipaikalle", kylän ilmoitustaulun alle tai oikeastaan viereen. 

Ajankohdasta riippuu kumpaan suuntaan matka jatkuu. Sen sijaan viikonloppuisin kylältäni ei taida joukkoliikenteellä päästä minnekään. Tänään Helsingin Seudun Liikenteen sähköinen reittiopas opastaa kuitenkin, että matkaa on jatkettava junalla joko Kehärataa tai Keravan juna-asemalta. Sitä en vielä kirjoittaessani tiedä miksi vaihtoehtoihin ei oppaassa kuulu joukkoliikenne pitkin Tuusulantietä. Ehkä sekin selviää päivän mittaan...... Ja selvisihän se. HSL:n oppassa on vain omat liikennöinnit.

Nyt lähdin joukkoliikenteen pikkubussilla kohti Kivistöä ja sieltä Kehärataa myöten Kivimiesten rautatieasemalle. Henkilöautolla samaan määränpäähän olisi mennyt puolisen tuntia ja parkkipaikan etsimiset sekä maksamiset päälle. Nyt kaikkien neljän vyöhykkeen matkalippu maksoi alle vitosen ja aikaa kului vaihtoineen joku minuutti päälle tunti.

Olin ohjelmoinut itselleni Helsingistä kolme kohdetta. Ensimmäisenä kävelin Kauppatorille. Kauppiaista useampikin valitteli, ettei ole turisteja ja keitä on, eivät osta mitään. Oli kyllä aika hiljaista, joista enin osa ulkomaalaisia. Ehkäpä risteilymatkustajia, jotka ovat maissa vain muutaman tunnin. 

Sieltä jatkoin pääkohteeseen, Eteläesplanadin Manhattan Steak Houseen. Eikä listalla ollut kaipaamaani sipulipihviä paistetuilla perunoilla, mutta kokki teki sen. Oli superhyvä ja vatsa kiitti.

Vielä oli yksi kohde jäljellä, entinen Stockmannin Herkun ruokaosasto, jonka osti aikoinaan S-ryhmä. Luin siitä silloin paljon ja voi olla, että se karkoitti joitakin huånåa suåmea puhuvia hienåhelmåja sekä pukumiehiä. Nykyinen Food Market Herkku on kyllä tuotteineen kertakaikkiaan luksusta ja sain mitä tahdoin.

Silmieni edessä lievästi maustetun entrecote-pihvin, jonka aion kypsentää huomenna lehtipuuhiilillä Myllykylän laavulla ja syödä paikan päällä kreikkalaisen salaatin ja paikallisen luonnonlähteen veden kanssa. Jonka ammennan terässangolla keraamiseen pullooni.

Enää oli jäljellä reippaan viiden tunnin virkistäytymismatkalta paluu kotiin. Se suuntautui paikallisjunalla Keravalle, josta Hyrylän kautta, kuinka ollakaan, samalla aamuisella pikkubussilla ja kuljettajalla Myllykylään. Takana eri ja samoja kulkuneuvoja kuusi sekä lähes 10 000 askelta ja hyvä mieli. Suosittelen vastaavaa, kovastikin kohtuuhintaista kesäpäivän viettoa.