Jokilaakson Outo Lempilintu

Alkukesästä lintujen lounaspöytään ilmestyi Jokilaaksoon väreiltään harvinainen siivekäs, joka sai nimen Outo Lempilintu. Sen päivittäisiä vierailuja seurasin ja valokuvasinkin ikkunalasin toiselta puolen, koska arkakin se oli. Toivottavasti lintu jatkaa eloaan jossain, sillä kesän edetessä sitä ei enää näkynyt. Ehkä se palaa muiden tikkojen tavoin ensi keväänä, sillä talvella ei Jokilaaksossa ole eläimillä ihmisruokkijoita.

Netissäkin kyselin pariin, kolmeen otteeseen mikä mahtaa olla heimoaan kuvan Lempi Outolintu? Varmuutta en saanut, mutta ehkä valistunein veikkaus oli "leukistinen". Leukismi on synnynnäinen puutos pigmentin tuotannossa. Linnuilla höyhenys voi näyttää haalistuneelta. Eläin voi olla kokonaan valkoinen tai valkoisenkirjava. Toisin kuin albinismi, joka heikentää pigmenttisolujen toimintaa ja sitä kautta pigmentin sävyä ja määrää, leukismi estää pigmenttisolujen esimuotojen kulkeutumisen kehonosiin ja siten aiheuttaa paikoittaista täydellistä pigmenttikatoa.

Jokapäiväistä ruokailijaa katsellessani mietin keksisinkö tapaa, millä säilyttäisin muiston tästä omien ilmateiden kulkijasta valokuvaa enemmän. Silloin törmäsin tämän linkin takana olevaan tarinaan toisesta ainutlaatuisesta teiden kulkijasta ainutlaatuisine lintujen huovutustöineen.

Nyt on Outolintu työn alla ja saan silloin tällöin kuvia sen syntymisestä Merikonttikotiin monien muistojen joukkoon. Eilen lintu oli saanut jo pienen nokan ja valkoista väriä päähänsä. Ehkä musta päälakikin niskoineen vielä vaihtuu oikeammaksi. Joka tapauksessa, vain yhden alkukesän ainutlaatuinen vieras, säilyttää uniikkiutensa myös huovutettuna tällä hetkellä Sinkkukotina toimivassa Duokodissa.

Voi olla, että koskaan ei tähtien asento ole niin, että voisimme Päiviksen kanssa kirjoittaa alati ajassa elävän ja muuttuvan Jokilaakson tarinan ikuisesti kadonneine maan vuokralaisineen, syntyneine lampineen,  lemmikkieläinten muistolehtoineen, valtavine kuusineen, konttikoteineen ja -saunoineen sekä luonnonsuojelualueineen.