Erilaisten elämien tarkoituksia etsimässä

Koska rahanahneuksissamme siirsimme Juhannuksen liikkumaan ja liukumaan viikonloppujen mukana, unohdin eilisen, kolmannen nimipäiväni ja Johannes Kastajan syntymäpäivän. Ehkä sitä ei kuitenkaan tarvitse pyydellä anteeksi, vaikken edes tiedä miksi monella, minullakin on kolme etunimeä. Se on Suomessa nykyisin maksimi. Vastaavasti Ruotsin laki ei rajoita etunimien määrää. Aikoinaan oli niinkin, että kaverini oli Raimo Kyllikinpoika Heikkilä. 

Soiniityntien varressa on Satakielipuistoksi nimeämäni lehtomainen sekametsäkaistale, jossa asuu useampi satakieli. Niiden kauniita ja monipuolisia laulun lurituksia usein kuuntelen käydessäni Ison tien varressa postilaatikolla ja kastelemassa kukka-amppelini tähtisilmiä.

Soiniityntien vieressä on myös Myllärin maiden heinäpelto, jonka sato niitettiin eilen. Heinät kuivavat aikansa, minkä jälkeen ne matkaavat kolmen lauman lampaiden ruuaksi. Itse toivon, että joku mahdollistaisi kotitieni viereisen eläinten ruokakasvattamon luonnonniityksi sekä mehiläisten ja muiden hunajankerääjien aarreaitaksi. 

Leikkuukoneen perässsä kulki muutama lokkikin etsien paljastuisiko katkotun ruohon alta ruokaa. Sen suvun edustaja, Kauppatorin kalalokki on valtakuntamme stadilaisin muuttolintu, kun se keväällä rääkäisee ensi kerran torikahvilan katoksen kulmalla sämpylän tai hillomunkin palan toivossa. Kotkalaisilla ja monilla muilla kaupungeilla sekä kylillä lienee vastaavat muuttolintunsa. 

Joen toisella puolen itsekin leikkailen kaikkea sitä lähes viikottain mitä poluillani ja pihapiirissä kasvaa. Sielläkin jälkijoukossa kulkee nälkäisiä ruuan etsijöitä. Ne eivät ole valkoisia lokkeja, vaan etupäässä yönmustia mustarastaita. Niitä ja muitakin heinätöissä kanssani kulkevia on Jokilaaksossa aika tavalla. Lihaa syövät jahtaavat sateella tai kasteen aikaan myös pintaan nousevia kastematoja. 

Ne ovat kaksineuvoisia, eli jokaisella kastemadolla on pienestä pitäen sekä uroksen että naaraan sukupuolielimet. Tilanne muuttuu parittelun jälkeen, ja osaansa toimittanut menettää naaraspuoliset sukupuolielimensä ja muuttuu pelkäksi urokseksi. Samaan heimoon kuuluvilla tunkiolieroilla on muuten viisi sydäntä, eikä elämä pääty, jos joku katkaisee tai syö vaikka puolet maan matosesta. 

Joskus unen karattua nykyisin yritän öisin löytää kiiltomatoja, jotka viihtyvät parhaiten kosteilla paikoilla lähellä vesistöjä. Siellä on ravintoa myös niiden jälkeläisille. Luulen, että jos tahtoo nähdä kiiltomatoja, parasta on lähteä kesäyönä järven tai meren rannalle. Mutta kyllä niitä Jokilaaksossakin on, sanoi yökylässä käynyt Taavetin Timo. Kiiltomadoilla ei ole luontaisia vihollisia, sillä linnut ja muut saalistajat välttelevät niitä pahan maun vuoksi.

Olen oppinut pitämään yhä enemmän kaikesta elävästä, myös kotini linnuista, vaikka ne syövät marjani. Joten ihmisellä on marjapensaiden antimista nauttimiseen vain muutama päivä. Kun tätä jollekin kerron, kysyvät he miksen laita verkkoja tai jotain? Vastaan lintujen tarvitsevan vähintään yhtä paljon marjoja ruuakseen kuin minäkin. Sitä paitsi kauan sitten löysin pensaan suojaksi laitetusta verkosta kuolleen pikkulinnun. Silloin päätin jakaa marjani niiden kanssa.

Vaan toista maata ovat Jokilaakson jänikset, jotka syövät herneet lehtineen niin aikaisin, että viime kesänä jäin itse aivan ilman. Niinpä nyt heillä on omat pensaat ja itselläni omat katottoman Vihreän huoneen seinien sisällä, kurkkujen, tomaattien ja vähän muidenkin kanssa.