Elämän tähden ry:n logo ja tarkoitus

Eräänä aamuna kilkuttelin Tuusulan Koskenmäellä graafikko Sari Rinteen kodin ovikelloa ja sanoin terve. Sitten jatkoin: "Meillä on pieni, puhtaasti vapaaehtoistyötä tekevä, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys. Sen tehtävä on ihmisten, eläinten sekä kasvien hyvinvoinnin edistäminen ja elämänlaadun parantaminen, vaikka kasvien maininta säännöistä unohtuikin."

Sitten jatkoin, että rahaa ei juuri ole, kuten ei ollutkaan, mutta tarvitsisimme kauniin logon, joten olisiko sinulla mahdollisuutta auttaa meitä? Tähän Sari: "Toki, sillä teette hyvää työtä." Siinä samassa livahti ulos lapinkoira Supo ja perässä kotikissa Mikko. Kun saimme ne takaisin sisään, istuin kahvikupin kanssa Sarin viereen ja grafiikkaohjelman ääreen kertoen tarkemmin.

Sari on tekemänsä logon lisäksi jättänyt lähtemättömän jälkensä Jokilaaksoon muutenkin. Hänen lahjoittamansa karhunvatukan taimet ovat viimeiset ihmisen istukset ennen kuin alue sai luonnonsuojelualueen statuksen. Ehkä ensi kesänä syöksyn vihreyden sekaan katsomaan ovatko mustat vatut kotiutuneet ja onko joskus peräti marjojakin odotettavissa. 

Logoja piti tehdä ja tehtiinkin kaksi osin käänteisillä väreillä. Toisessa on sinisessä vedessä uiva musta joutsen ja vastaavasti toisessa valkoinen Suomen kansallislintu, joka asuukin perheineen yhdistyksen Jokilammilla Jokilaaksossa, Tuusulanjoen varrella. Musta joutsen on mamuakin harvinaisempi, mutta kuitenkin joskus maassamme nähty. 

Sitten logossa, piti olla toisiaan kädestä pitävä pariskunta ja valkoinen kansalliskukkamme kielo vihreine lehtineen. Elämän tähden on kirjoitettu vihreälle nurmelle ja taivas on valkoinen, sillä se kuvastaa lumisadetta. Silti logossa mollottaa keltainen kuu tai aurinko.

Viikko sitten sain viimein aikaiseksi valmistuttaa SeriSipilällä logosta kuvan viirin, johon olen oikein tyytyväinen. Joku toinenkin siitä pitää, josta osoituksena on saamani viesti. 

Jos yhdistyksemme pöytästandaari ei liehu Jokilaakson pihan juhlapaikalla, on se Merikonttikodin ylimmällä hyllyllä muiden vastaavien joukossa. Niillä jokaisella on itselleni suuri merkitys, sillä ne ovat osa henkilökohtaista historiaani. Ehkä kerron niistä huomenna.