Loivaliikkeinen virkavalta

"Keravan puukkomies on tunnistettu

Kansalaisilta saadut vihjeet ratkaisivat henkilöllisyyden.

13.3.2024 10:41 | Päivitetty 13.3.2024 15:52

Poliisi on tunnistanut Keravalla riehuneen puukkomiehen. Poliisi julkaisi epäillyn kuvan tiistaina ja pyysi kansalaisilta apua tunnistamiseen.

– Sähköpostiimme tuli ennätysajassa, vajaassa vuorokaudessa, yli viisikymmentä mahdollista tunnistusta. Vihjetietojen perusteella poliisilla on nyt käsitys epäillyn henkilöllisyydestä, kertoo rikostarkastaja Krista Vallila."

Poliisi selvitti omin nokkineen kaksi vuotta puukkomiehen henkilöllisyyttä ilman mitään tulosta. Väkivallanteko taisi olla ö-mapissa ja tuli aika päättää siirretäänkö tapaus lopullisesti selvittämättömänä arkistoon. Jostain syystä poliisi päätyikin viimein kysymään kuvan kanssa kansalta tunteeko kukaan miestä.

Kun Suomi on erilaisten työryhmien ja mietintöjen luvattu maa, minäkin ehdotan selvitysryhmän perustamista. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun poliisi tekee ensin itse kaiken mitä osaa ja mihin aika riittää ja sen jälkeen viimeisenä päättää kysyä muilta. Mainittu selvitysryhmä voisi selvittää perusteellisesti missä kaikessa voitaisiin käyttää meitä kaikkia virkavallan apuna vähän nopeutetulla vauhdilla, sillä valtakunta on täynnä pikku lainvartijoita ja kerrostalokyttääjiä. 

Samalla ehkä selviäisi sekin, mistä kaikesta on kiinni, että monesti kaikkitietävä kansa on vasta viimeinen oljenkorsi. Voisiko osasyy olla virkavallan heikko itsetunto, jolloin ei hevin voi ottaa apua vastaan, vaikka siitä on oheisen tapauksenkin mukaan ilmiselvästi ratkaisevaa apua?

Kolmisen vuotta sitten kotiini päästämäni vieraat veivät minulta koruja ja merkittävän määrän rahaa. Senkään selvittämisessä poliisi ei päässyt omin nokkineen lähtöruutua pitemmälle, kunnes sain tallentavasta videokameravalvonnasta muistitikulle kuvamateriaalia. Sen ansiosta rosvoista on tunnistettu ja osin tunnustettu kolme henkilöä, jotka olivat saamassa yleisen syyttäjän mukaan syytteet rahanpesusta lähtien. Sen jälkeen koko juttu on hautautunut jonnekin enkä ole kysynyt minne. Ehkä senkin aika tulee.

Viime kesänä varkaat veivät pitkin yöllisiä metsiä lukitun, parin tonnin kumiveneemme airoineen ja pumppuineen. Ainut syy ilmoittaa asiasta poliisille oli, että ilman sitä ei kotivakuutusyhtiökään korvaansa lotkauta. Mutta poliisi lotkautti. Se laittoi sähköpostiviestin, että tutkinta on lopetettu, koska syyllisiä ei ole tiedossa tai jotain sen tapaista. Silloin ajattelen, että voi pyhä yksinkertaisuus. Omalla historiallani en silloin enää poliisia mihinkään tarvitsekaan. 

Ylinopeussakkoa tai pysäköinnin virhemaksua maksaessani mietin välillä virkavallan tärkeysjärjestyksen mittareita. Pikku rikosten selvittämättä jättämisillä on iso merkitys, sillä se siirtää kansan oikeustajua väärään suuntaan. Kun ei edes tutkita, on osa rikoksista ikäänkuin hyväksyttyjä tai ainakin enemmän sallittuja. Suuntaa on totaalisen väärä, jos vain jengien ja liivimiesten järjestyksenpitoon voi luottaa. Romaneillakin oli aikoinaan omat lakinsa ja voi olla vieläkin. He eivät monesti valkolaisten laeista piitanneet. 

Kerran natiaisina rikottiin työmaavaunun sisusta ikkunoita myöten. Sen jälkeen poliisi jahtasi koko tienoon kakaroita valokuvien kanssa, joista yhdessä oli kenkien jälkiä. Meillekin tulivat vanhemmiltani kysymään, että "voidaanko nähdä Jorman kaikki kengät?" Hyvä, etten housuihini paskonut, kun pelkäsin kiinnijäämistä vintin rappusissa. Tuli selväksi, että poliisi tutkii perusteellisti kaikki kolttoset ja vahingonteotkin.