Huhuu Jokilaakso, täällä ollaan

Australialainen lentoyhtiö Qantas aikoo avata maailman pisimmän yhtäjaksoisen lentoreitin Sydneystä Lontooseen vuoden 2025 loppuun mennessä. Aikaa matkaan kuluu 19 tuntia.

Reitti kuuluu yhtiön Projekti Auringonnousu -hankkeseen, joka pitää sisällään myös lentoja muun muassa New Yorkiin. Qantasin mahtipontisen markkinointilauseen mukaan reitit vapauttavat matkustajat "etäisyyksien tyranniasta".

Pisin yhtäjaksoinen lentomatka lienee tällä hetkellä Singapore Airlines -lentoyhtiön operoima lento Singaporesta New Yorkiin. Noin 16 700 kilometrin lentomatkaan kuluu aikaa hieman alle 19 tuntia.

Silloin kun Finnair lensi Bangkokista Helsinkiin Venäjän yli, oli reittipituus noin 8000 kilometriä. Nyt kun kierrämme alakautta, on matkaa tullut kolmatta tuhatta kilometriä lisää ja aikaakin kuluu kellonympärys. Mutta 10 tai 12 tuntia menee samoilla kankkujen ja muiden raajojen puutumisilla.

Ystäväni oli lentokentällä vastassa ja kotimatkan loppukyyti oli ajamista vaille valmiina. Pari reissua aiemmin otin kerran taksin kolmannesta, enemmän villistä rivistä ja maksoin kyydistä tuplahinnan 🤬. Kiitos siitä kuulunee ministeri Bernerin taksiuudistukselle. 

Nyt ajettiin apteekin ja Riihikallion aina auki Alepan kautta. Piti saada rasvaa huuliin, jotka Malesian aurinko poltti oikein kunnolla liki kolmen viikon moottoripyörämatkalla. Muistin voidella kasvot ja klyyvarin, mutten huulia. Sitten ruokakaupasta einestä ja juomavettä, sillä vanha, harmaarouva Avensis on katsastamatta kesärenkaineen kinosten takana. Vaikka Johannisbergin kartanon isäntä oli väylän pihaan aurannutkin entiseen tapaan. Mutta nyt on vielä paljon lunta ja jäiset aurausvalliit sen verran korkeat, ettei niihin pysty lumilapio eikä kiipeä yli nelivetomönkijä.

Monen kuukauden postit laatikosta kainalossa ja ruokakassit kädessä puolen vuoden jälkeen olin Merikonttikodissani. Se oli talvehtinut entiseen tapaan pikku vaurioin. Saunan pumppu ei lähtenyt käyntiin nytkään ja pikkuisen oli uuttakin murhetta, sillä jänikset olivat syöneet 70-vuotislahjani, omenapuupariskunnan oksien ja runkojen kuoret niin korkelta kuin olivat yltäneet.

Uutta oli myös, että kymmenen vuoden jälkeen hiiri tai muut olivat löytäneet tiensä viimein sisään ja syöneet kameravalvonnan käyttöohjeen kansilehden. Tai oikeastaan silpunneet sen lattialle. Näytti siltä, että syötäväksi oli kelvannut vain kohdat, joissa oli painomustetta 🤣. Niilo-koiran ruuista anastettu vararuokavarasto löytyi avainjemmastani. 

Pitkän poissaolon jälkeen, pumpunkäynnistäjää odotellessa, huomaan itselläni olevan entiseen tapaan hieman käynnistysvaikeuksia. Mutta taas kerran, kuten monesti aiemminkin, kaikki on erinomaisella tavalla, joten tervetuloa kevät- sekä kesäaurinko pilvineen ja sateineen, jotta voin nauttia täysin rinnoin leppoistamisesta.