Ensimmäinen pääsiäispäivä

Sitä vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Pääsiäispäivä on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, minkä vuoksi ajankohta vaihtelee eri vuosina välillä 22. maaliskuuta – 25. huhtikuuta.

Se on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla, jota alettiin viettää 100-luvulla. Sitä edeltää kirkoissa hiljainen viikko, jonka sisältö on Kristuksen kärsimyskertomuksessa huipentuen pitkäperjantain Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Itse pääsiäisen ydin vastaavasti on lankalauantain jälkeinen sunnuntai, jolloin juhlitaan Vapahtajan ylösnousemusta ja josta alkaa pääsiäisviikko.

Ihmiset eri kulttuureissa juhlivat keväällä talvesta pääsemistä ja luonnon heräämistä eloon samoin sekä eri tavoin. Jäniksiä ja munia on pidetty hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuvana ja ne esiintyvät nykyisinkin pääsiäiskuvastossa. Pääsiäiseen on liitetty muitakin heräävän elämän vertauskuvia kuten narsissit, keltaiset tiput ja hiirenkorvalle puhkeavat pajunkissat. Suomalaiseen perinteeseen ovat kuuluneet myös mämmin syönti, pääsiäismunien maalaaminen, pajunvitsoilla virpominen ja rairuohon kasvattaminen.

Pajunkissat ovat pääsiäisen aikoihin muuttamassa väriään ja lintumaailmassa ensimmäiset hyönteissyöjät ovat saapuneet purojen, ojien ja pienten jokien varrelle. Pajut kukkivat kaksikotisina, keltaisina tai vihreinä, koska on olemassa sekä tyttö- että poikapajuja. Sen oivaltaminen on tämän pääsiaisen suurin löytöni. Tuusulanjoen sekä Soiniityntien sillanpielen pajunkissoista tulee keltaisisia uroksia, hedekukkia tai vihreitä naaras- eli emikukkia. Ne elävät tavallaan myös kahden asunnon loukkussa. Pajujen kukinta alkaa varhain keväällä ennen lehtien ilmestymistä. Se tietää lintumaailmassa ensimmäisten kirjosieppojen saapumista Afrikasta. On tullut aika jolloin hyönteisten ja niiden syöjien määrä lisääntyy voimakkaasti. 

Jeesuksen ylösnousemus on kuitenkin pääsiäsen ydin ja kristinuskon keskeisin viesti. Uuden Testamentin evankeliumien mukaan Jeesus nousi kuolleista tänään, kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Tällä tarkoitetaan Jeesuksen ruumiin ja sielun uudelleen yhtymistä sekä ruumiin kirkastumista.

Kristityt muistelevat ja juhlivat tapahtumaa joka vuosi. Perinteisen kristinuskon mukaan Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus on kristillisen opin keskeisin kysymys, jota pidetään yleensä kynnyskysymyksenä määriteltäessä kristikunnan rajoja. Jotkut liberaalikristityt eivät hyväksy kirjaimellista ruumiin ylösnousemusta ja ei-kristityt pitävät usein Jeesuksen ylösnousemusta legendana tai vertauskuvana.