Paikkojen nimet ja ruokakulttuuri muuttuvat

Tuusulan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla arkiruokina läskisoosi ja kaurapuuro ja juhla-ateriana aladobi, rosolli, vasikanpaisti, lanttulaatikko, porkkanalaatikko, hiivaleipä ja rusinakeitto. Nykyään esimerkiksi Hyrylän kulmilla ruokakulttuuria hiotaan teollisuusalueiden ruokaloissa, joista isoa osaa ylläpitää muualta muuttaneet, voisiko sanoa etnistaustaiset yrittäjät. Kyllä kylällä supisuomalaisiakin on ja uusia tulee, joiden nimiä en mainitse, kun en mainitse muitakaan. 

Jos tahtoisin syödä jossakin ruokapaikassa pitäjänruuaksi nimettyä läskisoosia, voisi tulla nälkä. Läskin ostaminen ruokakaupastakaan ei ole entisenlaista. Kuten ei irtomaito tai lihatiskin usein yllätyksiä sisältäneet roiskeetkaat. Niiden sisältö taisi olla kehnointa Elannoissa, joita oli monia Hyrylänkin kulmilla.

Myös seutu on muuttunut ja niiden nimet. Kun Tuusulantietä tultiin Helsingin maalaiskunnasta Tuusulaan, oli ensimmäisenä Maantiekylä, jonka jälkeen vastassa oli Perä-Hyrylä. Luulen, että kuvaa klikkaamalla kerran tai pari se myös selvenee ja suurenee. Riihikalliosta ei tiedetty mitään mainitsemisen arvoista. Ensimmäisenä sitä saattoi tuoda valtakunnan tietoisuuteen uusi koulu. 

Riihikallio on siemaissut sanana koko Perä-Hyrylän, joka oli omanlaisensa kummajainen. Että valtakunnan pääkaupungista tultiin ensin perälle ja sitten vasta Hyrylään. Mutta eihän se niin ollut, sanoi osa sen ajan vanhasta kansasta. Vaan ensin tultiin junalla Keravalle, josta kuka milläkin kyydillä Hyrylään. Ja jos jatkoi vielä jonkun kilometrin, tultiin Perä-Hyrylään.

Nykyisten oppien mukaan en suinkaan syntynyt enkä asunut alueita valloittaneessa Riihikalliossa enkä Haukkamäessä, vaan Haukkaniemessä, josta nykyhyryläläinen ei taida tietää mitään. Isä tosin sanoi, että kaivaessaan vuonna 1949 kotini perustuksia, löytyi maan uumenista veneen kiinnitystolppa rautarenkaineen. Myöhemmin Ihanto-isäni sanoi tunteneensa ihmisiä, jotka puhuivatkin Haukkasaaresta.

Asiassa voi olla vinha perä, sillä muistan nykyisen Korpintien eteläpuolella hyvin vetisen suon ja länsipuolella lammen, jossa lapsina uitiin käsipohjaa ja talvisin luisteltiin monoihin kiinnitetyt Nurmekset jaloissa. Eikä joskus Ruotsinkylänjoeksi sanottu Tuusulanjokikaan kovin kaukana ollut. 

Aikoinaan Tuusula on ollut Suur-Tuusula, sillä siihen on kuulunut Kerava, Järvenpää ja ammoisina aikoina osa nykyistä Korsoakin. Vastaavasti nykyinen kotipaikkani Myllykylän Jokilaakso ei ole koskaan ollut Vantaata, mutta Helsingin pitäjää kylläkin. Tosin se saattoi olla ennen Tuusulaa.

Itsekseni harmittelen päättäjien halua hävittää Tuusulasta kylien ainutlaatuisuus ja tehdä varsinkin Hyrylästä pikku Keravaa tai pikku Järvenpäätä. Hukattuja mahdollisuuksia on Kehäradan asema Vantaalle Tuusulantien risteykseen. Kuten sekin, että maassa ei edelleenkään ole montaa kylää minne johtaa ja jonka keskustaan päättyy moottoritie.

Pientalovoittoisen elinvoiman mahdollisuuksista kuitenkin kertoo edelleen, että Tuusula on valtakunnan ainut kunta tai edes kaupunki, jossa on ollut asuntomessut kolme kertaa.