Viikon suunnitelma: En tee mitään.
Makaava mies sohvalla on mies paikallaan.
Jokilaakson luonnossa upeinnta on sen villiys ja kurittomuus.
Makunsa kullakin sanoi koira, kun takapuoltaan nuoli.
Seisova kellokin on kaksi kertaa vuorokaudessa oikeassa.
Islannissa täytyy koputtaa kolme kertaa ja sanoa samalla seitsemän, yhdeksän, kolmetoista. Sillä tavalla turvaa selustansa huonoa onnea vastaan.
Joskus on yhtä hyvä tuuri kuin kaljulla miehellä, joka voitti arpajaisissa kamman.
Liputuspäiväksi En tarvitse mitään päivä.
Kaikki jotka nauravat kanssani, eivät ole ystäviäni.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavampi on olla tekemättä mitään.
Kyyneleet ovat sielun pesuvettä.
Porot ja Lapin kelot kiertävät lähes aina vastapäivään.
Koskaan ei ole liian myöhäistä elää onnellisena elämänsä loppuun asti.
Elämä on niin kallista, että kun katsoo arkkujen hintoja, niin kohta ei ole varaa edes kuolla.
Mörökölli minut vieköön, jos olen väärässä, sanoi jyväskyläläinen Jukka Paananen.
Jouten olo ja elämisen keveys.
Abortti estää tulemasta olemassaolon kurjuuteen.
Pitääkö elämässä tehdä arvokasta?
Ei ole tärkeää kuinka vanha olet, vaan kuinka olet vanhana.
Varmista, ettei pahin vihollisesi asu korviesi välissä.
Uppotukkiunet.
Mutta kerrankos sitä erehtyy, sanoi siili kavutessaan juuriharjan päältä.
Kaikki on kotiinpäin mitä lapsetkin varastaa, sanoi mustalais(e)ukko.
Joskus en uskonut kuolemanjälkeiseen elämään, mutta uskoin elämänjälkeiseen kuolemaan.
Mielen miinakenttä.
Joku vuosi sitten Thammasatin yliopistossa pidetyssä seminaarissa todettiin, että tie helvettiin on reunustettu hyvillä aikomuksilla.
Onko vintillä valot päällä?
Olo on kuin yksikorvaisella tuusulalaisella keinuhevosella, sanoi Annika Lappalainen
Tottakai puhun itsekseni. Tarvitsen silloin tällöin hyviä neuvoja.
Carlos Santana: "Sen sijaan, että haluaisin passittaa hänet kadotukseen ikuisiksi ajoiksi, ajattelen hänet pienenä lapsena. Siten näen hänessä valoa. Jos toivon hänet mielessäni helvettiin, menen hänen mukanaan sinne. Jos vuorostani lähetän hänet valoon, tiedän meneväni itse perässä."
Aira Samulinin Hilja-täti sanoi, että pitää ojentaa jalkoja vain niin pitkälle kuin peittoa piisaa.
Aurinko nousee aina. Joskus sitä vaan joutuu odottamaan vuositolkullakin.
Rantojen keräilijä kerää tukkilautoista karanneita puita.
Onko etanalla hampaita?
Kenen pitää todistaa onko Jumala olemassa vai ei?
Ukkostrubaduuri saapuu joskus säveltämään säätä.
Missä on Kadonneiden askelten sali?
Kaikkea on tarpeeksi tai kaikkea on liian vähän.
Joskus tuntuu, että menen päin helvettiä kaikkea muuta kuin ensimmäisessä luokassa.
Itselläni on paljon minäaikaa ja taas tiedossa suurenmoinen matka leposohvalta jääkaapille ja takaisin.
Kun on sisäinen rauha, on kaikki vaikkei olisi mitään. Kun puuttuu sisäinen rauha, ei ole mitään vaikka olisi kaikki.
Viides todellisuus ja unet ovat kurkistuksia alitajuntaan. Menneisyys, unelmat, haaveet, tulevaisuus ja mielikuvitus. Nykyisyydessä on myös fyysinen minä, ajan vankila.
Varhainen lintu löytää madon, joka ei tietenkään ole madon onni. Lisäksi kalastaminen on hengenvaarallista, sanoi onkimato lapsilleen viimeisinä sanoinaan.
Toivossa ja varsinkin Joukossa on mukava elää, sanoi pikkuserkku lapamato. Silloin ei tunne oloaan yksinäiseksi ja on hyvä Rauhassa kuolla.
Minun ei tarvitse hiljentää itseäni miellyttääkseni muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti