Huntuja ja muita matka-arjen havaintoja

Malesiassa käytännössä kaikki naiset käyttävät huntua, monesti myös nuoret tytöt, joskus miehet ja pojatkin. Naisten hunnulla pyritään peittämään hekumallisiksi mielletyt naisen hiukset ja estämään miesten syntisiä ajatuksia. Hunnuttautuminen kuuluu niin juutalaiseen, islamilaiseen kuin kristilliseen kulttuuriin. Ortodoksijuutalaiset naiset peittävät päänsä hunnulla tai huivilla.

Huntu on ohut ja mahdollisesti läpinäkyvä liinamainen vaatekappale, joka puetaan pään tai vartalon ympärille siten, että se roikkuu alareunastaan vapaana. Huntuja on käytetty useissa eri kulttuureissa.

Joissain kulttuureissa, joissa suku järjestää avioliiton ja aviomies ei saa nähdä vaimoaan ennen häitä, on vaimo vielä häissäkin hunnutettuna. Joskus myös sulhanen on hunnutettu. Huntu riisutaan joko häätilaisuudessa tai vasta hääyönä. Näin varmistetaan myös, etteivät aviopuolisoiden henkilökohtaiset mielipiteet kumppanin ulkonäöstä ole sukulaisten hyväksi katsoman avioliiton esteenä. Häätilaisuuden aikana tai sen jälkeen sulhasen on mahdotonta perääntyä kunnialla.

Länsimaisessa orientalismissa itämainen hunnuttautuminen on mielletty osaksi haaremilaitosta ja se on lisännyt itämaisen naisen eksotiikkaa länsimaisesta näkökulmasta.

Suomalaisen poliitkko Riikka Purran ilmaisu säkeissä kulkevista naisista on alentava, täydellistä tietämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta kuvaama sekä takapajulan äänestäjiä kosiskeleva, joka lietsoo rotuvihaa. Mutta nähdäkseen muun maailman on ensin avattava silmänsä ja sitten mielensä.

Eilenkin pysähdyttiin uimaan paikkaan, josta Jomtien-Pattayan ranta on vain kalpea varjo. Hiekkarantaa oli oikealla ja vasemmalle silmänkantamattomiin eikä ristinsielua missään. Vain sandaalini ja olkalaukkuni odottivat minua palaavaksi vedestä. Vesi ei ole kirkkaampaa eikä paljoa lämpimämpää kuin Thaimaassakaan. Mutta lämmintä se on, sillä ilman yölämmöt huitelevat 25 asteessa ja päivät 10 astetta enemmän.

Ihmiset kauttaaltaan ovat ystävällisiä ja moni pysähtyy juttelemaan, kun itse aloitan ja vaikken aloittaisikaan. Eilen ajoimme pyörämme taksiaseman viereen, niin oitis tuli yksi kuljettaja juttusille ja pyysi sisään ilmastoituun huoneeseen juomaan Coca-Colat. 

En tiedä kuinka maa suhtautuu koiriin, sillä niitä täällä on yllättävän vähän. Kissoja senkin edestä ja kulkijakoirien lahjontapussini onkin palvellut vapaana elävien kissojen herkkumuroina. Pitkin matkaa olen myös jatkanut lapsille pallojen jakamista, joita on vain yksi jäljellä. Ostan lisää, kun sattuu silmiin lelukauppa. 

Luulen, että jos ei tule juttuun itsensä kanssa, ei ole hyvä olla missään. Ja mitä paremmin pärjää itsensä kanssa, sitä parempi on olla ja elää missä tahansa. Minulla on kuitenkin riittävästi säädettävää omissa teissäni, joten tietoisesti olen pyrkinyt vähentämään muille omien tapojeni kaupaamista. Silti siihen joskus syyllistyn ja harmittelenkin jälkikäteen. Haluan antaa kaikkien kukkien kukkia. Se on hyvä lääke ahdasmielisyyteen ja rikastuttaa omaa elämää monin tavoin.

Ahdasmielisyydestä hyvä esimerkki on, että haluamme itsemme hyväksyttävän jokaisessa maailman kolkassa sellaisina kuin olemme, mutta samaa oikeutta meistä moni ei ole valmis antamaan toisille, ei varsinkaan eri kulttuureissa eläville.