Hyrylän seudun uimapaikkoja ja -tapojani, osa 4

Täytyy palata aiempiin blogeihini, sillä sain palautetta. Ensinnäkin Eero Kaikkoselta, joka Seppo Harsusen kanssa todennäköisesti löysi yli puolivuosisataa sitten Lemmelän/Valon hiekkakuopille hukuttautuneen koulukaverini.

Mielenkiintoista, mutta surullisesta asiasta huolimatta mukavaa, sillä välillä pohdin, että lukeekohan blogejani kukaan. Toinenkin todiste lukemisista tuli leikkimielisistä pyyhkeistä: "Että kun kirjoitat, pitäisi tarkistuttaa jollakin, ettei tule asiavirheitä." 

Nimittäin Tuusulan kunta ei hallinnoi entistä Firan/Ruduksen peitettyä uimalampea, vaan alueen osti Tuusulan seudun vesilaitos, nykyisin kuntayhtymä Keski-Uudenmaan Vesi. Se on tukkuvesiyhtiö, joka valmistaa ja toimittaa talousveden neljälle osakaskunnalleen, joten Tuusula lienee yhtiöstä vain neljäsosa. 

Toiset pyyhkeet tulivat Anttilanrannan viereisestä uimarannasta, jonka väitin olevan läheisen rivitaloyhtiön omistuksessa. Se ei sitä ole, vaan oma, itsenäinen kiinteistöalue on seudun maanomistajien yhteisomistuksessa. Kiitos korjausehdotuksista ja Eeron kommenteista. 

Sen verran viivähdän vielä Tuusulanjärvellä, kun muistin, että minulla oli aikoinaan siellä myös soutuvene. Tai oikeammin sen käyttöoikeus, sillä entisajan, kunnolla tervatun veneen omisti naapurini Parkkosen Matti, alias Masa. Airoja säilytimme läheisen Ravintobaarin/Simon saluunan liiterissä ja soutelimme silloin tällöin näkäräisten voimilla sekä ilman. Ja jatkoilla joka kerta tietty samassa baarissa minkä orsilla melatkin. 

Tänä aamuna vaihdoin järveä. Vietyäni Morakotin Vantaa Ikean kupeeseen matkalle marjametsään, jatkoin taivalta Keravan kautta Rusutjärvelle. Sieltä poimin aamu-uintipaikaksi Elannon rannan, jonka nuorempi väki taitaa tuntea koulun rantana. Aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta aamulla ennen seitsemää ulkolämpötilan huidellessa 11-13 asteen välissä. Joten vesi oli kymmenen astetta lämpimämpää. 

Oli kyllä hyvin hoidettu yläkuvan ranta pukukoppeineen, pöytä- ja penkkiryhmineen sekä käymälöineen, joka norsunimestään huolimatta lieni tarkoitettu ihmisille, vaikka leijonakin kulkee Berliinissä vapaana. Kirkkaudeltaan Russan vesi oli Tuusulanjärven luokkaa, joten itselleni se on oikein kelpo uimavettä. Vihertävää, mutta maallikon silmin ei tietoakaan sinilevästä.

Hyrylän seudun toisen järven maisemissa piipahdan ainakin huomisen, sillä Rusutjärvellä on itselläni ollut uimapaikkoja enemmän kuin Tuusulanjärvellä.