Green Green Grass of Home

"On ihmeen hyvä tulla kotiin taas, vaikkei olis muuta kuin päivän pois." Vaikka tiedotusvälineissä oli varoituksia Yhdysvaltain presidentin vierailusta maassamme katujen sulkemisineen ja tarkastuksineen siellä täällä, ei se matkallamme näkynyt muuten kuin, että takaisin tullessamme on satamassa enemmän tarkkasilmäisen näköisiä poliiseja Mukana yksi tarkalla hajuastillakin oleva, tummaturkkinen virkamies. Joka ei paljon perustanut Joe Bidennistä eikä Bin Ladenista, vaan sitä kiinnostivat vain huumenyssäkät ja sen tapaiset.

Laivalla pohdimme, että kuinka mahtavat ratikat onnistua purkamaan Helsingin päässä kaksi, puolen tunnin sisällä Tallinnasta lähtenyttä täyttä laivaa. Hyvin toimi, vaikka tiivistä kiskokulkuneuvoissa olikin. Metrossa vastaavasti Rautatieasemalta Vuosaareen ja Rastilaan oli väljyyttä senkin edestä.

Tuomisina etupäässä itselleni oli juustoa ja makkaraa useampaa laatua.

Illalla tai oikeastaan yöllä kävin päivän päätteeksi, puoliyön lähestyessä huuhtelemassa matkapölyt ja laivan noet lähdepohjaiseen Purolampeen. Lyhtykin mitättömine valoineen oli laiturilla tuomassa kesäyön hämyyn lisää tunnelmaa. Nokivaara oli siksi, että laivan seinässä oli matkustajainfo, että kannelle meno omalla vastuulla, sillä piipuista saattaa tulla nokea.

Lähtiessäni satamasta tapasin kymmenhenkisen, aikuisiän kynnyksellä olevan nuorisojoukon, joka oli irroitellut sen verran railakkaasti, että katoivinamatkamuistoina olivat kohmeloiden lisäksi musta silmä ja muita ruhjeita. Sen verran nosti päätään vanha päihdetyöntekijä, että ajattelin kyseisestä nuorisojoukosta kasvavan tilastollisesti parikin täysiveristä alkoholistia. Jotenkin surullista.