Jemina-alus

Tänään on Jeminan, Lumen ja Aamun nimipäivä. Kauniita ja persoonallisia nimiä kaikki, mutta ainoatakaan naista tai tyttöä niiden takaa en tunne. Ehkä samannimiset miehet ja muunsukupuoliset voivat tulevaisuudessa olla arkipäivää, sillä eilen eduskunta hyväksyi translain. Mitä kaikkea se tuo tullessaan, sen jatkossa näemme ja koemme. Netistä luin, että oli erilaisia piirejä pitkin maata ja ihmisiä ilman piirejäkin, jotka rukoilivat lakia vastaan.

Jos oikein muistan, Ystävyyden Majatalon Daniel Nylundilla on Jemina-niminen tytär. Saatan muistaa hänen syntymänsäkin. Monen ihmisen levon, rauhoittumisen, toipumisen ja kasvun paikka on siellä toimiva Kristityn Kasvun yhdistys, johon taisimme aikoinaan perheenäkin, Liisa, Marko ja minä sijoittaa jonkun roposen. En kyllä tiedä onko kuvan kymmenen vuoden takainen päätös pitänyt ja onko nimi säilynyt. Mutta siellä se on, Ystävyyden Majatalo nimittäin, jonka pihalla ja sisällä olen itsekin aikoinaan öitäni ja päiviäni viettänyt.

Danien Nylundia olen arvostanut aina sekä lukenut ja kuunnellut. Ehkä eniten siksi, että aikoinaan isänsäkin erottamana seurakunnasta Daniel ei taatusti ole tusinatavaraa. Eihän me tietysti kukaan olla. Hieno ja viisas mies joka tapauksessa, joka on auttanut monia.

Jemina nimenä on minulle kovastikin tuttu, sillä Jyväskylän Katulähetyksen bossina ollessani ostimme Turun Aurajoesta entisen armeijan k-veneen, joka oli saanut jossain vaiheessa nimekseen Jemina. Myöhemmin Erkki Arvajan jatkaessa työtäni, selvisi, että alus oli vienyt armeija-aikaan merten syvyyksiin traagisesti monta matkustajaa.

Toimme sen rekka-autolla Jyväskylään välillä siltoja ja muita esteitä kierrellen. Matka kesti etuauton kanssa koko yön ja aamulla anivarhain laskimme Jeminan uuteen veteen ja kotiinsa Jyväskylän satamaan.

Eräänkin kerran katulähetysväki lähti sillä Jyväsjärveltä Äijälänsalmen kautta Päijänteelle ja myöhemmin kanavan valmistuttua myös Keiteleelle. Joskus silloin pysähdyimme matkan varrella Vatianjärven rantamaisemissa Tessiobacka yhteisöön (ent. Torikan koulu). Joka sekin olisi tarinan arvoinen ja näköinen ostohetkellä, sillä se oli toiminut venäläisten kanavanrakentajien tukukohtana. 

Toiseen suuntaan, etelään seilatessa oli kohde usein Jyväskylän NMKY:n kesäpaikka Korpilahden Heinosniemi. Mutta kyllä Jeminalla mentiin Lahden Vesijärven lisäksi Heinolaan saakka kuuntelemaan ja kokemaan Danny ja Tommi Läntinen. Pohjoisen suuntaan kauimmillaan kävimme Viitasaarella ja oltaisiinko käyty idässä Kolimajärvellä tai Pielavedellä saakka.

Monet vuorokaudet vietin kesäisin aluksessa, joka oli päihdetyömme yksi tärkeistä työrukkasista. Eihän se ketään raitistanut eikä oikeastaan ollut tarkoituskaan. Katulähetys oli aikanani ennen kaikkea asumisen, tekemisen ja olemisen yhteisö, johon kelpasit tapoinesi ilman muuttumisen vimmaa sellaisena kuin olit. Isoon perheeseen kuulumisen avulla toimme mahdollisimman lähelle virikkeellistä, raittiimpaa elämäntapaa, joka joskus ei kantanut hetkeäkään, joskus kantoi hetken ja joskus kantoi pysyvään muutokseen.

En tiedä mitä kuuluu Jeminalle nykyisin tai kuuluuko mitään. Muistelen, että myimme sen puheenjohtajallemme, Pekka Arposuolle muodollisella hinnalla, joka lupasi tai ainakin ajatteli kunnostaa sen takaisin meri- ja makean veden kelpoiseksi. Voi olla, että ensi kesänä pengon asian esiin, jotta saan päätökseen jo kerran uponneen Jeminan historian. Vaikka netistä paljon löytyykin, en löytänyt monelle muistojen Jeminasta riviäkään enkä yhtään valokuvaa. Siksi tämän, tavallaan tyhjänpäiväisen kirjoitukseni värkkäsin.