Elämäni uimapaikkoja, osa 2

Jatkan Hyrylän seudun luonnonvesien uimapaikoistani, sillä eilen en ehtinyt Tuusulan- enkä Rusutjärveen saakka. Aloitan "Russasta", jolla yleisen uimarannan moni tunsi. Sekä sen yhteydessä olleen leirintäalueen. Ranta lienee nykyisin toinen Hyrylän seudun uimapaikoista, joissa on kesäkioski. Ehkä kioskien ansiosta on jotain valvontaakin. Russa päivittää myös aktiivisesti varsinkin veden lämmön osalta Facesivujaan.

Mutta Rusutjärvellä olen uinut muillakin rannoilla elämäni aikana. Yleisen uimarannan vieressä oli ja lienee yhä seurakunnan rantakin, jonne hipsimme jostain syystä lapsina enemmän tai vähemmän salaa.

Sitten oli armeijan ranta, jonne poljimme Hyrylästä fillareilla mato-onget mukana. Joka kerta uimme myös ja odotimme, että joku toisi varuskunnan hevoset uimaan. Ei niitä koskaan näkynyt.

Kun kiersi järven toiselle puolelle, oli puolivälissä mukava paikka, jota kutsuimme kylän rannaksi. Onkimisen ohessa sielläkin uitiin. Eriksonin Eero, Tuomisen Vesa ja minä. Jatkaessani järven ympäri tietä eteenpäin, vastaan tuli Elannon ranta. Luulen sen tulleen minulle tutuksi siksi, että Annikki-äitini oli sielläkin Elannossa töissä. 

Ylivoimaisesti salaperäisin oli tyttökodin ranta, jota sanoimme Pimppalaksi. Sinne soudimme uimarannalta vuokratulla veneellä ja kerroimme toisillemme toinen toistaan huimempia isojen poikien juttuja haulikoiden kanssa vahtivista vartijoista lähtien. Luulen, että yksikään tarina ei ollut totta.

Rusutjärvellä oli puhtaampi vesi kuin Tuusulanjärvellä, mutta kyllä me sielläkin uimme. Ehkä suosituin oli Krapin ranta, jossa taitaa olla tänä päivänä vuokrattava savusaunakin. Ainut paikka missä muistan äitini uineen, isäni en sielläkään. 

Kirkon vieressä, ensimmäisen kouluni kohdalla oli ja on kirkkoranta. Usein siellä oli matonpesijöitä, jotka eivät häirinneet uimisiamme. Isälläni oli huono uimataito, jos lainkaan. Kerran hän sanoi tässä kohtaa olevan niin matalaa, että voisi halutessaan kävellä Hankkijan rantaan järven yli. Uskoin tämän monta vuotta ja leveilin kavereillekin.

Hankkijan rannan vieressä oli toinenkin, taloyhtiön ranta, joissa molemmissa uimme vanhempina Päiviksen kanssa yhdessä, sillä yövyimme siellä välillä Matkakodissamme. Taidettiin olla joskus teltallakin. 

Tuusulanjärven rannalla oli myös Tuuskoto, jossa äitini asui viimeiset vuotensa. Senkin rannassa uin. Suunnilleen samassa paikassa taitaa olla nykyisin Tuusulan ainut, virallinen koirien uimaranta.

Järven vesi puhdistuu vuosi vuodelta ja sitä tekee myös Tuusulanjoki, joten sekin sopii uimiseen. Kunnostuksen yhteydessä sinne tehtiinkin useampi uimapaikka. Voi olla, että Soiniityntien rantaa lukuunottamatta muut eivät ole koskaan päässeet tai selvinneet varsinkaan ihmisten uimakäyttöön. Sillanpieli onkin ainut joen kohta, jossa uin edelleen. Joskus aikoinaan viinan kanssa läträtessäni yli 40 vuotta sitten tipahtelin veteen pitkin joen vartta silloin tällöin siellä täällä tai Taru minut riideltyämme tönäisi sinne 🤣.

Tänä päivänä eniten uin Hyrylän seudulla Jokilaakson luonnonsuojelualueen lammissa. Ne ovat kesäni helmiä ja oikein mukavia hetkiä. Se on aitoa naturismia luonnon keskellä Aatamin asussa. Vain Eevan asuinen puuttuu nykyisin.