Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 3. joulukuuta 2021

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Kun lähdin puolitoista viikkoa sitten Thaimaahan, minulla oli kaksi selkeää tavoitetta. Pudottaa painoa aterioimalla vähemmän ja kevyemmin sekä kohottaa hieman kuntoa kävelemällä. Aiemmilla kerroilla olen onnistunut hyvin syömällä paikallista ruokaa ja vain korkeintaan kerran, pari viikossa jotain suomalaisempaa. Eilen oli suomalaisemman vuoro ja kävelin 4 kilometrin matkan ravintola Helmeen. Lautaselleni sain aidon uunimakkaran, kämmenen verran hyvää muusia, ruisleivän palan sekä pari suolakurkun viipaletta. Oli hyvää ja itsekin ruuan äärellä hyvillä mielin.

Sen jälkeen tilasimme Pentti Peltisepän kanssa Bolt-palvelusta taksin ja matkasimme pari kilometriä Pratamnakilla olevalle saunalle. Siellä minut piti käydä jo viime reissulla, mutta se ei ehtinyt aueta. Tilaamamme taksi oli uskomattoman halpa, 60 bahtia.

Hyvä tuuri jatkui saunalla, sillä jos jakoi heidän sivunsa sosiaalisessa mediassa, ei sisäänpääsy maksanut mitään. Pieni, intiimi sauna- ja allasosasto hyvähenkisellä henkilökunnalla oli mukava kokemus. Mutta jotta kaikki tunnistavat suomalaiseksi, pitää olla suomimarmatus. Sen saakoon uskomattoman pieni pukeutumistila toiletin yhteydessä.

Takaisin oli tarkoitus mennä samalla tavalla hankitulla taksilla, jonka Pentti tilasikin onnistuneesti. Sen piti olla puhelimen näytön mukaan paikalla 8 minuutin kuluttua. Seurasimme auton liikkeitä, kunnes se oli 18 minuutin päässä ja menossa aivan väärään suuntaan. Silloin tilttasi jotain Pentti Pitkäjännitteisellä (joskus), joten hän sanoi, että nyt riitti ja lähti kävelemään. Tähän minä, että älä hyvä mies luovuta eikä sekään ole reilua, jos taksi ajaa tänne turhaan ja kyyti on kadonnut maksamatta. Sauna ja muukin kaverini vastasi, että sinähän voit jäädä vartoomaan ja maksaa taksin. En jäänyt, vaan kävelin perään. Kun oli pari kilometriä ja puoli tuntia tallattu katuja, näytti älylaite, että tilaamamme taksi on saapunut. Vuorostani sanoin, että etköhän nyt kävele takaisin maksamaan pystytaksisi. Ei kävellyt, katsoi vaan tuimasti 😂😂.

Päätin kulkea jalan iltaa myöten kotiin saakka, joten päivän saldoksi tuli kuvan osoittama määrä. Tänään aamulenkin jälkeen kuljetin vatsani tutulle vaakalle ja ajattelin, että ehkä on pudonnut sata tai kaksisataa grammaa. Vaan eipä ollut ☹️. Paino oli tasan sama kuin ensimmaisessä punnituksessani. Eli 101,5, joten kyllä minä niin mieleni pahoitin. 

Ei kommentteja: