Joulu- eli adventtikalenteri

"Ensimmäinen kirjallinen maininta joulukalenterista löytyy hampurilaisen Elise Averdieckin lastenkirjasta vuodelta 1851. Siinä äiti ripustaa lasten iloksi seinälle joka ilta uuden kuvan. Rothenburg ob der Tauberissa sijaitsevan saksalaisen joulumuseon tietojen mukaan toisissa kodeissa tyydyttiin 1800-luvulla päivittäisiin liituviivoihin, repäistiin kalenterin lehtiä tai aseteltiin joka päivä yksi olki lisää seimeen.Olipa lasten iloksi myös rakennettu vaneriset taivaantikkaat, joita pitkin Jeesus-lapsi joka päivä astui yhden askelman lähemmäs maata."

Joulunodotuskalenteri on liittynyt elämääni koko ajan. Tänä vuonna sen paikan sai Aku Ankan joulukalenteri, sillä tilasin viime syksynä Aku-lehden paperisena kotiini. Ehkä se on osa sitä matkaa missä iän myötä tullaan uudestaan lapseksi. Joka tapauksessa sen ansiosta minulla on Akun kalenteri. Tänä aamuna neljännen luukun takaa selvisi kuinka Roope Ankka antoi jokaiselle ankkalinnalaiselle joululahjan.

Lapsena kotonani oli vaatimaton kalenteri, joka ei silloin tuntunut vaatimattomalta. Vuoron perään me kolme lasta auoimme ohuita, pahvisia luukkuja. Sitä en muista, miten ratkottiin aattoaamun avaaja, sillä sille päivällä oli aina suurin salaisuus.

Vuosien saatossa on matkassani kulkenut myös kalentereita, joissa jokaiselle aamulle on ollut suklainen makupala. Olenpa tainnut sellaisia kuljettaa Suomesta myös Thaimaanhan, jossa vietän nyt joulun. Asuessani erilaisissa yhteisöissä meillä oli joskus seinällä iso kalenteri, jossa jokaiselle päivälle oli minikokoinen säkki. Ne täytin yllätyksillä savukeasteista lähtien, sillä joulunodotustapaamme osallistuivat niin aikuiset kuin lapsetkin. Taisipa osansa saada talon Roope-koira, Sazmo-kissamme, countrykaniemme ja Jesse-hevosemme jäädessä osattomiksi.

On mukava elää joulua sitä odotellessa. Muistella ja mielikuvitella kaikkea siihen liittyvää. Jeesuksen jouluseimikin on vuosien saatossa tullut yhä enemmän osaksi todellisuuttani. Yritän ajatella millaista on ollut reipas 2000 vuotta sitten tallissa ja syntyä ruokakaukaloon eläinten ympäröimänä. Oikeastaan on hyvinkin virkistävää olla vuosi vuodelta vähän enemmän höppänä.