Seven Seas

Majaani Thaimaassa pidän 10 rakennuksen kokonaisuudessa, jonka nimi on otsikossa. Klubirakennusta lukuunottamatta kaikissa on kahdeksan kerrosta. Katotkin piti tulla asukkaiden käyttöön, mutta vain yksi kattoterassi ehti lähes valmiiksi. Minäkin olin siellä Päiviksen kanssa ainakin kerran Uudenvuoden aatttoyön partyissä, kunnes yhtenä päivänä kaikki katot oli lukittu. Kun syytä kyselin, oli vastauksia monia. Yksi oli, että joku oli hypännyt, pudotettu tai muuten vaan pudonnut katolta alas. Oli oikea vastaus mikä tahansa, katot pysyivät suljettuina.

Oli jännittävää tulla Thaikotiimme, joka on ollut puolitoista vuotta käyttämättömänä. Pääosin kaikki oli kunnossa ja käyttöä vailla. Silti joitakin käytön jälkiä oli tullut, vaikkei ole ollut käyttäjiäkään. Oven taitettava hyttysverkko oli saanut siipeensä tai oikeastaan muuten vain taitoksiin oli tullut mosquitojen mentäviä aukkoja. Keittiön kuivauskaapin saranakin oli rikkoontunut, joten nyt on sisältö vailla ovea kunnes löydän korjaajan.

Aamulla lähes ensimmäisenä oli aamulenkin aika, sillä olen päättänyt, että valtoimenaan kaksi vuotta hillunut omapainon suunta kääntyy kolmen kuukauden aikana alaspäin. Päivä alkoikin neljän kilometrin perinteisellä aamulenkillä. Vaatimaton ranta-asunto oli saanut naapurikseen vielä vaatimattoman kodin, jossa asukas oli täydessä unessa kuvaa ottaessani ja ohi kävellessäni.

Koiria oli entiseen malliin, joskaan en ole varma oliko niistä mikään parin vuoden takainen tuttu, sillä yhdenkään häntä ei heilunut. Luulen, että olin heille vain tunkeutuja tai muuten outo hiipari. Eikä kulkukoirien lahjontapussiakaan ollut matkassa, mutta huomenna on. Ehkä vain vastakkaisen pienen hotellin pienen pieni koira oli entisellään toivotellen minut tervetulleeksi.

Vakiopaikkamme, jossa Päiviksen kanssa pysähdyimme jokaisella aamulenkillä Soda Waterille, oli laittanut lapun luukulle ja ovet säppiin. Erityisen hyvin ja haikeana palautui mieleen emännän pienen pieni tyttö, joka viimein ystävystyttyään kanssani, kantoi joka kerta lelunsa pöytääni. Niillä me leikimme aamuisin eikä sanoja tarvittu.

Myös Seven Seasissa oli muutamia tuttuja työnsä tekijöitä toivottamassa tervetulleeksi kuin parhaan ystävänsä konsanaan. Tuli hyvä mieli. Ensi hetken vilkaisukierros allasalueella kertoi, että yhtiötä on hoidettu kelvollisella tavalla eivätkä paikat repsottaneet. Vaikka edessä on muutamia ikäviä asioita Harrikan myynteineen, tuntuu hyvältä, että sain ajan patinoimat luuni 8000 kilometrin päähän Jokilaaksosta.