Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 229

Pidän kirjoittamisesta ja pidän ehkä aivan kaikesta siihen liittyvästä. Jo kouluaikoina yksi suosikkini oli aineenkirjoitustunti. Opettaja valitsi aina pari, joskus kolmekin, jotka luettiin koko luokalle, kun kirjoitusvihkot palautettiin oppilaille. Minäkin esitin kirjoittamani tarinan luokan edessä silloin tällöin. Onkin harmi, ettei yksikään niistä ole säilynyt tähän päivään. Oikeastaan tiesin jo etukäteen kuinka pääsin halutessani luettavien tekstien joukkoon. Jos ei sujautellut joukkoon sopivaa annosta adjektiiveja, ei mahtunut milloinkaan esiteltävien joukkoon.

Pariksi vuosikymmeneksi kirjoittaminen jäi, kun oli tärkeämpää tekemistä. Kuten elämän sykkeessä eläminen päihteiden kanssa. Myöhemmin tehdessäni kolmenkymmentä vuotta päihdetyötä pidin päiväkirjaa ja kirjoitin joka päivä. Ne julkaisin työntekijöiden yhteisellä foorumilla. Iso osa työtovereistani piti niistä, mutta eivät kaikki.

Työsuojelupiirikin puuttui kerran teksteihin yhden kollegan vaatimuksesta. Kirjoittamaani aikansa luettuaan piiri totesi, että taitavasti ja hyvin kirjoitettu eikä näihin ole syytä puuttua tämän enempää. Itse olisin kylläkin voinut saattaa työtoverini vastuuseen tekstien luovuttamisesta ulkopuolisille. Ne pitivät sisällään nimittäin luottamuksellisia asiakastietoja, joihin ei edes työnantajallani ollut pääsyä.

Nämä tiedot olisi pitänyt hävittää määrätyn ajan kuluttua. Näinhän yleisesti ottaen teimmekin, mutta ei aina. Joskus kävi niin, että jonkun kuolemasta ei ollut tietoa mennyt edes mahdollisille omaisille. Kuinka olisi voinutkaan, jos heistä ei ollut mitään käsitystä. Silloin säilytin tiedot. Joku saattoi ilmestyä vuosienkin jälkeen kysymään: "Onkohan teillä mitään tietoa isästäni, josta en aiemmin tiennyt mitään. En edes sitä kuka hän oli tai onko elossa." Hyvään tarkoitukseen saatoin luovuttaa kaikki isästä kirjoitetun.

Varsinkin nykyinen mahdollisuus DNA-tietoihin on avannut mahdollisuuksia, joista nuoruudessani ei voinut edes haaveilla eikä pelätä. Sillä aina tieto ei ole mieleistä tai vaivattomasti sulateltavaa. Ehkä minunkin olisi helpompi rakastaa pientä filippiiniläistä poikaa, jos en olisi koskaan tiennyt, etten ole hänen biologinen isänsä. 

Ei kommentteja: