En muista näinkö lentokentällä ensin Melanien vai hänen veljensä. Vaikka minäkään en aivan pieni ole, olivat veljet isoja, nuoria miehiä. Ja vastaavasti Mel sitäkin pienempi ja ah, niin siro ja hento. Ajattelin, etten voi mitenkään koskea enkä halata. Pelkäsin hänen jotenkin särkyvän, menevän sirpaleiksi.
Siellä hän kuitenkin seisoi muiden joukossa yhtä epävarmana kuin minäkin. Päänsä päällä ruskealle paperille lasten kanssa kotona askarreltu tervetuliastoivotus. En muista montaa kertaa elämässäni, jolloin olisin kokenut olevani yhtä tervetullut ylipäätään minnekään.
Veljet lähtivät linja-autolla kohti Olongapoa ja me jäimme Manilaan päiväksi ja kahdeksi yöksi koska olin ehtinyt varata huoneen Davis Place at Azure hotellista. Siellä Melaniesta ja minusta tuli pari. Emme olleet enää rakastavaisia ainoastaan somemaailmassa.
Oli mennyt kauan, kun viimeksi olin rakastamani ihmisen rinnalla kokenut, että riitin sellaisena kuin olin. Kaikkine rosoineni ja vikoineni. Sen päivän kuljimme katuja, varmasti sellaisia, joita Melaniekaan ei ollut kulkenut. Köyhääkin köyhempien ihmisten kujia, joille mennessämme hän usein sanoi pelko kasvoillaan: "Ei mennä tuonne, en uskalla, siellä asuu pahoja ihmisiä."
Mutta sinne me menimme, minä edellä ja Mel pari askelta perässäni. Taskuissani kaksi pussia. Toisessa makeisia lapsille ja toinen oli kulkukoirien lahjontapussi. Niistä jaoin, kun sopivasti kohdalle sattui. "Pahat" aikuiset katsoivat minua ja sydämet sulivat niin heiltä kuin Melanieltakin. Luulen, että niillä kujilla hän antoi sydämensä minulle.
Sieluni syvyyksissä unelmoin, että Melanie olisi unelmieni prinsessa ja minä hänen prinssinsä. Monesti sanoin hänelle, että "same same". Ja hän vastasi, että "yes yes", vaikkei taatusti ymmärtänyt mitä tarkoitin. Uskoin sen ennen pitkää vaivaavan niin paljon, että hän kysyy mitä sillä tarkoitan.
Ja niin kävikin. Selitin, että sinulla on neljä lasta, eikä juurikaan rahaa sekä matkoihinsa mennyt aviomies, josta et voi saada Filippiineillä avioeroa. Joten silloin sinun on tehtävä kompromisseja prinssisi suhteen, jos sellaista kaipaat tai tahdot.
Ja jatkoin, että minulla on yksi poika, nyt jo aikuinen mies, joka ei tahdo tai pysty pitämään minuun yhteyttä. Lisäksi olen ruma, vanha ja lihava. Ja silloinkin on tehtävä kompromisseja.
Mutta olen luotettava, minulla on hyvä sydän sekä hieman rahaa. Ja rakastan sinua, kaikkia lapsia sekä kaikkia koiria. Siinä järjestyksessä. Niinpä sinä olet unelmieni prinsessa. Silloin Melanie oivalsi, hymy levisi kasvoille ja hän sanoi: "Yes yes, same same."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti