Vielä kerran 70-vuotis lähes somebailuistani

Aiemmin kirjoitin, että Juhani Sjöblom oli pirskepäivänäni Soiniityntien sillan rautaveräjän takana kädessään kuusenkerkkäjuomapullo ja toisessa kukkiva omenapuun taimi.

Ja muutamaa päivää myöhemmin hän toi vaimonsa Arja Karhuvaaran kanssa, vakaumuksellisena laillistetun parisuhteen kannattajana omanapuulle puolison, joka eilen oli avaamassa ensimmäistä nuppuaan.

Eri rotua on tämä puoliso, joten kyllä ihminen voi vielä kypsällä iälläkin olla tai peräti tulla suvaitsevaiseksi. Tosin ehkä joskus huomaamattaan 🤣. Saapa nähdä minkävärisiä lapsia (omenoita) syntyy tästä eri heimojen välisestä suhteesta.

Sitten kävin marmattamassa hänen nuoremmalle veljelleen, kun ei tullut syntymäpäiväonnitteluja saati lahjaa. Että vielä voisit asian korjata.

Johon Seppo, että nyt kuulostaa pahalta. Joka tapauksessa pyysin häneltä, ehkä Suomen suurimman suomalaisomistuksessa olevan kiviainestehtaan kupeessa kun ollaan. Että Tele luopuessaan maitteni käytöstä, jätti pienen puroni pinnalle rautapalkin kaapeleineen, jota en hevin saa poistettua. Joten upottaisin sen kivikasan alle, jos sellaisen tuot ja lahjaksi annat.

Ja näin Seppo toi lahjan, joka säilyy tulevillekin sukupolville. Niin kiire oli miehellä entiseen tapaan, että kiitoskin piti laittaa Messengerillä perään 😂.

Samaan syntymäpäivän lahjanippuun laitan eilisen Sari Rinteen yhteydenoton ja tosi mukavan käynnin. Että otanko vastaan karhunvatukkataimia, jos hän tuo? Ovat hilluneet hänen naapuritontillekin saakka siihen malliin, että lähtö tulee Koskenmäeltä, Sarin sekä Palin valtakunnasta

Toki sanoin minä, sillä se kuuluu toistaiseksi niihin vieraslajeihin, jolle kotimaani ei ole vielä antanut tappotuomiota.

Minulla nimittän on, yhteiskunnan mailleni tulvavesien tasausaltaita kaivaessaan tuoma himalajan- eli paukkupalsami. Joka kuuluu valtion mahtikäskyllä mestattavien joukkoon.

Viime talvena päätin, että vaikka en sitä hävitä, teen jotain rajatakseni eloa. Nyt istutan Sari Rinteen minulle tuoman lahjasaavin sisällön palsamien keskelle ja katson kuinka ne jakavat reviirin tulevien vuosien aikana.