Kaksi eläinmaailmaa Chiang Raissa

Minne kuuna päivänä tai muulloin menenkin, kuuluu siihen usein eläimet tavalla tai toisella.

Toissa päivänä kävin norsufarmilla. Tai ehkä se ei ollut farmi, vaan ainoastaan ihmisten huvitukseksi rakennettu paikka, jossa norsuilla voi ratsastaa. Ja ruokkiakin sekä antaa makupaloja. Makupalat on minun lajini ja sokeriruokoa menikin jokunen kappale kärsillä kädestäni poimittuna.

Siitä pidän, mutten norsujen vankeudesta. Enkä siitä kuinka kovan kohtelun ja koulun nämä upeat eläimen saavat ihmiseltä niiden taivuttaessa elefantteja tahtoonsa ja elämänmittaiseen vankeuteen.

Ehkä jotakin siitä hyväksyn. Muistelen nimittäin joskus lukeneeni, että paikka, jossa kävin, on saanut alkunsa jotenkin kylän yhteisöllisyydestä. Perheet ovat saaneet norsun pienenä ja he ovat kasvattaneet siitä itselleen leipäpuun elämisen turvaksi. Ehkä siinä on jotain samaa kuin aikoinaan suomalaisenkin perheen ainoassa hevosessa, siassa tai lehmässä. Voi olla kyllä aivan jotain muutakin.

Mutta toisesta eläinmaailmasta pidän kovasti ja sielläkin olen vieraillut aiemminkin. Se on niin sanottu Apinavuori, jossa apinat asuvat vapaina ja tulevat ihmisten keskuuteen alas, kun haluavat. Päivittäin kuitenkin pähkinöiden ja banaanien toivossa ja vuoksi.

Tämä kaikki on jotain aivan muuta kuin Korkeasaaren vankeuteen, kaltereiden taakse ikuisiksi ajoiksi teljetyt viidakkojen ja savannien eläimet.

Jos jossakin niin juuri Korkeasaaressa voi testata apinahäkin takana omaa älyään. Jos ymmärtää sen tehdä😅. Että kumpi on viisaampi. Apina, joka tyydyttää itseään katsoessaan kaltereiden takana naista, vai ihmisäiti ja -isä, jotka vievät itsensä sekä lapsensa sitä katsomaan.