Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Maailman onnellisin kansa 🤣🤣.

Jossakin hehkuteltiin uutisesta, jonka mukaan me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa.

Sehän vain sopii minulle, mutta kyllä mekin osaamme valittamisen taidon. Onkin aika harvinaista tavata suomalainen, joka on kaksi päivää peräkkäin aivan tyytyväinen kaikkeen.

Poimin muistini sopukoista jotain marmatuksen aiheita mitkä liittyvät kaneihin ja koiriin.

Joka keväinen somen ja vähän muunkin kestosuosikki ovat lumen alta paljastuvat koirien jätökset. Huolta sen sijaan ei kanneta juurikaan ihmisen roskaamisesta. Jopa eläinkin pitää ympäristönsä ihmistä siistimpänä.

Toinen koiriin liittyvä kestosuosikki on irrallaan kulkevat koirat. Kaukana takana ovat ajat, kun puhuttiin irti olevista "kylän koirista". Mutta ei osa suomalaisista pärjää irrallaan olevien koirien kanssa missään muuallakaan. Vaan menemme valittamaan samaa asiaa pallon toiselle puolelle.

Eilen sattui somesta silmiin rouva tai neiti, jonka koirat painoivat yli 50 kiloa. Hänen murheensa olivat pupujen paskat, kun voimat eivät tunnu riittävän pitää lemmikkejä pois niitä syömästä.

Niilo on päässyt kankaalle
Niilo-koirammekin niitä syö, sillä countrykaneja riittää taas tällä hetkellä Myllykylässä.

Jokusen vuosikymmenen takaa muistan Myllykylästä rouvan, joka ei turistessamme valittanut mistään. Mutta kertoi kylällä olleesta "villikoiralaumasta". Ajattelen niiden olleen supikoiria, sillä niitäkin täällä on. Joka tapauksessa hän ihmetteli niiden röyhkeyttä. Sillä kun hän oli kertomansa mukaan ripustamassa pyykkiä narulle, olivat kyseiset eläimen syöneet keittiön pöydältä hänen aamupalansa 😅😅.

Miten voikaan kaiken luoja näin rankaista yhtä piskuista kylää? Ensin keittiön pöydästä aamiaiset syövillä villikoirilla ja sitten kasvimaata verottavilla kaneilla.

Ymmärrän kyllä harmituksen, sillä kerran kaniäiti oli tehnyt synnytysosaston Merikonttikotimme alle. Se selvisi, kun yhtenä aamuna tuli yksi kylän vapaana kulkevista kissoista ja tappoi ainokaisen, angorakanin näköisen poikasen.

Ehkä kissanomistajalle olisin sanonut sanasen tuohduksissani. Mutta tyydyin hyväksymään, että sellaista elämä on eläinmaailmassakin. Kuolemistakin. Kissa vei kaninpoikasen ja pihassa vieraillut ilves, supi tai kettu kissan, sillä näin sitä kaivattavan ilmoitustaululla ja netissäkin.

Ihminen on armoitettu hämmentäjä. Ensin se sekoittaa kaikilla osaamillaan taidoilla luonnon kiertokulkua. Ja kun luonto siitä kuittailee takaisin, palaa säätäjiltä käämit 🤬🤬.

Ei kommentteja: