Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 24. elokuuta 2019

Soiniityntien toinen puoli

Soniityntie on 350 metriä pitkä. Sillan toinen puoli, nykyaikaiselta rautaveräjältä ns.  isolle tielle on 200 metriä. Siihen on Elämän tähden ry:llä vain kulkuoikeus. Sillan toinen puoli on vastaavasti yhdistyksemme omistuksessa. Siitä saatan kertoa huomenna.

Koko tien ylläpidosta huolehtii yhdistyksemme, joka tässä tapauksessa tarkoittaa oikeastaan yksin minua. Samoin on Tuusulanjoen uimapaikan laita, joka ei ole uimaranta. Jos olisi, olisi vastuu yhteiskunnalla erilaisine velvoitteineen. Pitäisi kai olla käymälät ja pelastusvälineet sekä veden laadun ja muunkin siisteyden vähintään tarkkailu.

Uimapaikka on varsinkin koirien ja kalastajien suosiossa. Olemme vieneet rannalle pallogrillin sekä pöydän tuoleineen. Kesän mittaan jokunen perhe grillaileekin päivä- ja uimaretkillään.

Tien toisella puolen on Satakielipuistoksi nimeämämme metsikkö, jota vuosi sitten luonnonvoimat muokkasivat raskaalla kädellä. Mutta satakielet jatkavat lauluaan ja kuolemaan tuomitutkin kasvit kasvamistaan. Karhunköynnökset, lupiinit, palsamit ja monet muut, joista en tiedä mitään.

Toisella puolen Soiniityntietä on pitkästä aikaa luonnonniityn tilalla hyvinkin kaunis, hoidettu heinäpelto. Jonka kesän toisen sadon tilanteesta on kuvakin tältä aamulta. Päivänkakkarat amppelissa sen sijaan vetelevät kesän viime henkäyksiään. Kultapiisku puron tai oikeastaan ojan reunalla on parhaimmillaan. Toinen rypäs ei ole vielä edes kukassa.

Isoa osaa maisemaa hallitsevat sähkölinjat, joista siirtoyhtiöt huolehtivat lain edellyttämällä tavalla sähkönsaannin turvaamiseksi. Siinä eivät paljon luontoarvot paina, kun ensin linjan reunat turva-alueineen leikkaa helikopterista roukkuva terä ja loput puolentusinaa metsuria. Mutta ei aikaakaan, kun luonto tekee parhaansa peittääkseen tämän kevään raiskion jäljet.

Ihminen ei silti luonnon säätämistä luovuta. Brasiliassa on tätä kirjoittaessa tulessa Euroopan kokoinen sademetsä. Ja EU Suomen säestyksellä säätää lisää lakeja kasvien ja eläinten pään menoksi. Että tienpientareelle eivät Suomessa kuulu lupiinit eivätkä Jokilaakson suojättömaalle palsamit. Vaan ne on kansalaisten hävitettävä edesvastuun uhalla.

Luonto eläimineen ihmeissään aistii ja katselee ihmisen touhuja. Jotka ovat usein niin hölmöjä, että luulen sähkötolppaan laittamani lepakonpöntön perheenkin sen ymmärtävän. Mikään elävä maan päällä ei tee niin paljon turhaa ja väärää kuin ihminen.

Ei kommentteja: