Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Köyhäkö mä oon.....?

Jormas: Kun olin nuori ja otin ensi askeleita palkkatyöläisenä, kelpasi kaikki työ. Ja sitä paremmin mitä enemmän siitä sai rahaa. Minkinpaskaakin tuli lapioitua eräskin kuorma kesähelteessä. Päivätienestillä ostettiin kaikkea hyödyllistä.

Kuten pikku-Boston, kymmenen savukkeen aski ja oltiin isompia kuin oltiinkaan. Tienesteillä pelattiin pajatsoakin alaikäisinä, kunnes viimeinenkin 20 markan kolikko oli kadonnut koneen pohjattomaan mahaan.

Mutta kun ikää tuli lisää, piti työstä saada muutakin kuin rahaa. Ei riittänyt enää itsensä orjaksi myyminen vain rahalla, vaan piti olla myös mielekästä sisältöä tekemisessä. Kuten autonkuljettajana, joka siihen aikaan oli monen kaltaiseni toiveammatti.

Raha kuitenkaan ei ole koskaan ollut intohimoni, vaikka nuorena ajattelinkin, että se toisi rauhan ja onnen elämääni. Nyt tiedän, että näin ei ole eikä olisi koskaan ollutkaan.

Nykyäänkään en tavoittele köyhyyttä, mutta tavoittelen niiden ihmisten onnea, joilla ei paljon ole maallista mammonaa. Yritän siis ymmärtää onnen todellista olemusta. Uskon sitä olevan aineellisesti köyhillä enemmän kuin maallisessa mammonassa kieriskelevillä.

Luulen, että ihmisen on kohtalaisen vaikea myöntää itselleen ja muille kuinka paljon elämän tarkoitusta ja sisältöä itse kukin saa rahan hankkimisesta. Rahasta on tullut yksi elämän tärkeistä sisällöistä, vaikka sen taipaleen loppupää on järjettömyydessään ylivertainen. Kuolla rikkaana kassakaappi tai tili täynnä rahaa ja muita sijoituksia.

Minulle ei näin tule käymään. Näin on tietysti helppo puhua, kun kotona olevassa kassakaapissa ei ole jääkaapin lailla edes valoa.

Joskus onkin mukava pyöritellä omien asioiden lisäksi myös muiden mielipiteitä ja julkilausuttuja viisauksia pirullisesti tai muuten poikkeavalla tavalla.

Kuten poliitikkojen ja muiden puolisiipiveikkojen, joiden palkan maksaa Suomen kansa. Minäkin edelleen myös eläkkeestä, vaikka olen itse itselleni eläkerahat säästänyt.

Nämä mainitsemani siipiveikot, joita huudan talkoisiin auttamaan Suomeenkin paremman leivän toivossa tulleita, möykkäävät, että ihmisiä on hyvä auttaa heidän synnyinmaassaan tai ylipäätään siellä mistä ovat kaukaiseen Suomeen lähteneet.

Että kuinkahan moni on testamentannut edes osan omaisuudestaan sinne, missä ei tarvitse laittaa leivän päälle mitään, koska ei ole leipääkään. Suomeen toivotan tervetulleeksi sairaat, lapset ja työtä tekevät.

Ei kommentteja: