Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Kiva olla taas töissä

päivis: Eilen ajoin Thaimaasta paluun jälkeen ensimmäisen taksivuoroni. Vähän pelkäsin, että parin kuukauden aikana olisin unohtanut kaikki taksilaitteista oppimani asiat, jotka eivät vieläkään oikein ole takaraivossa tai selkäytimessä. En kuitenkaan ollut unohtanut, vaikka navigaattorin kanssa tuntui aluksi olevankin vähän ongelmia. Muutenkin homma oli samanlaista kuin ennenkin. Ja asiakkaat yhtä mukavia tai hiljaisia niin kuin viimeksikin.
Lippu salkoon.

Minulla on kaksi asiaa, jotka usein tulen toistaneeksi ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa jutellessa. Toinen on Suomen satavuotinen itsenäisyys, tai nyt siis jo 101-vuotias. Ja toinen ruotsin kieli. Varsinkin ruotsalaisten on vaikea uskoa, että meillä kaikki koululaiset opiskelevat ruotsia, laihoin tuloksin.

Eilen viimeksi kerroin tämän ruotsalaisporukalle, jotka vein hotellilta toiselle. Eivät varmaan uskoneet siksikään suomalaisten olematonta ruotsin kielen taitoa, kun yllättäen pystyin keskustelemaan suhteellisen sujuvasti heidän äidinkielellään. Sain jopa kehuja.

Silti pidän omaa ruotsiani tosi kehnona, mutta haluaisin osata puhua sitä kuin vettä vaan. Mutta kuinkas opit, kun se yksi ja ainokainen jopa ystäväksi kutsuttava ruotsalainenkin vaihtaa aina keskustelun englannin kielelle, kun yritän sanoa jotain på svenska.

Suomen itsenäisyydestä pääsin myös eilen puhumaan, kun sain lentokentältä kyytiin belgialaisen. Hän oli kiinnostunut tietämään kaikenlaista Suomesta ja suomalaisista. Muun muassa sen, että olemmeko erityisen masentuneita, kun täällä on niin pimeää talvella. Belgialaisiakin kuulemma vaivaa kaamosmasennus. Ehkä hän ei kuitenkaan tarkalleen tuota sanaa käyttänyt, mutta asia oli sama.

Belgialainen kysyi myös, onko Suomi ollut osa Neuvostoliittoa. Kysymyksellään viittasi asemaan, joka muun muassa Puolalla on ollut suhteessa sosialistiseen itänaapuriimme. Sain luultavasti oikaistua tuon mielikuvan. Maahanmuutosta ja asunnottomistakin puhuimme.

Työvuoron lopuksi kävin vielä kaupassa. En muista koskaan ennen olleeni ruokaostoksilla kahden aikaan yöllä. Muitakin yökyöpeleitä kaupassa oli. Tällekin palvelulle on siis kysyntää.

Ei kommentteja: