Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Kun vaan ei huvittaisi lähteä

päivis: Tämä on koettu eräitäkin kertoja: paluu kotimaahan ei innosta. Luulen, että mistään muualta kuin Thaimaasta lähteminen ei koskaan ole ollut niin vastenmielistä. Ja nyt sitä piinaa on taas koettu jokunen päivä. Mutta tänään on viimein kotiinpaluun aika.

Matkalaukun pakkaaminen on ajatuksissa tuntunut lähes ylivoimaiselta. Mutta kun siihen lopulta ryhtyi, aika näppärästihän se kävikin. Kotiin (ykköskotiin kai tässä tapauksessa, koska siellä olemme kirjoilla) vietävää näkyi kuitenkin kertyneen kokonaisen matkalaukullisen verran ja Jorma vielä pakkasi omaan pienempään laukkuunsa sitä sun tätä.

On tuulimyllyn thaimaalaisversion propellit, joista yksi on irronnut ja kaipaa korjausta. On vessan pytyn kanneksi tarkoitettu, Burapasta ostettu Harrikka-koristeinen kansi, josta tulee säilytyslaatikon kansi. Ja sitten niitä tuliaisia, joita joka kerta on aina vain vähemmän, kun enää ei viitsi kaiken maailman turistikrääsää kuljettaa mukanaan.

Tuliaisiksi lasken nykyään mieluummin thaimaalaiset, ruoanlaittoa monipuolistavat syömistarvikkeet. Kaikenlaista on Suomeen tullut vietyä, mutta täytyy tunnustaa, että jotain on jäänyt välillä käyttämättäkin. Joskus olen niin kurkkuani myöten täynnä thaimaalaisia makuja, etten Suomeen päästyä kaipaa niitä ollenkaan.

Tässä valmistellaan papaijasalaatin aineksia.
Tuokaan monen Thaimaan-kävijän herkku
ei vaan ole minun mieleeni.
Mutta kaipaan Thaimaata. Ja tällä kertaa kaipaan myös aamuisia tai chi -tunteja Jomtienin rannalla.

Vaatteita ensimmäisen ja toisen kotimaan välillä ei kauheasti tarvitse kuljettaa. Ei Thaimaahan tullessa eikä Suomeen lähtiessä. Se on vakituisen asunnon yksi parhaista puolista. Kahvia näköjään tuli syksyllä tuotua ihan liiankin kanssa. Mutta eipähän päässyt loppumaan. Vielä on jäljelläkin kolme avaamatonta pakettia. Ne jäivät odottamaan meitä, kun syksyllä palaamme taas takaisin uusien kahvipakettien kanssa.

Kahvi taitaakin olla melkein ainut must-juttu, jota Thaimaahan tullessa on ehdottomasti pakattava matkalaukkuun. Lähes kaikkea muuta ihmisen tarvitsemaa Thaimaasta sitten löytyykin. 

Tosin Suomen monipuolista kasvimaitovalikoimaa olen täällä tosissani kaivannut. Soijamaitoja on kyllä tarjolla, mutta vain kerran löysin jostain minulle mieluisampaa kauramaitoa ja siihenkin oli harmillisesti lisätty sokeria. Sama juttu on erilaisista riiseistä ja sesamin siemenistä tehtyjen kasvimaitojen kanssa. Miksi ihmeessä sitä sokeria pitää tunkea kaikkialle?

Ei kommentteja: