Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Rakkauden monet muodot, osa 3

jormas: Rakkautta käsittelevästä sarjastani on helpoin takana ja vaikein edessä. Mutta sekin vasta aikaisintaan ylihuomenna, sillä nyt keskityn elainrakkauteeni.

Joka on enemmän yleisellä tasolla kuin rakkaus moneen ihmiseen. Ainakin, jos mittaan sitä itkujen määrällä ja tunteella. Voiko rakkautta edes mitata muulla?

Kun joskus näen eläimen kärsivän ihmisen vuoksi, luulen että jossakin tunnetilassa voisin silloin tappaa ihmisen. Esimerkiksi, kun näen linnun epätoivoisen pyristelyn ja yrityksen pysyä elossa yltä päältä öljyssä. Kidutetut ja nälkiintyneet eläimet saavat minussa aikaan saman reaktion. Omaa sairautta tai ei, sanon sitä syväksi välittämiseksi ja rakkaudeksi.

En ole koskaan pystynyt ymmärtämään mistä koira ammentaa kiintymyksensä ja rakkautensa ihmiseen. Jos koira, jolle joku ihminen on kaikki, joutuu tilanteeseen, jossa siltä katkaistaan jalka, se ei ymmärrä miksi. Mutta se ei hylkää koskaan rakastamaansa ihmistä minkään teon vuoksi.


Koska tiedän paljon koirista vailla ihmiskotia, en usko koiran koskaan kiintyvän samalla tavalla toiseen eläimeen. Koiran ja ihmisen taival monipuolisuudessaan ja kestossaan onkin vailla vertaa. Ehkä sen alku on jossain 14 000 vuoden takana.

Niin tai näin, kuvan neljä pientä pentua löysin eilen niityn laidalta. He olivat ottamassa ensimmäisiä askelia ja tuntumaa ihmisen kovaan maailmaan. Siihen missä osa katsoo, että näilläkään pennuilla ei ole oikeutta elää. Ja sitä paitsi vilkkaan tien varressa, ei pennuilla juuri pitkän elämän edellytyksiä ole.

Ei kommentteja: