Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 24. tammikuuta 2019

Olen tympeä ihminen

päivis: Olen pitkän elämäni aikana kuullut joitakin kertoja kehotuksen katsoa peiliin. Tarkoittaa yksinkertaistettuna siis, että etsi se vika itsestäsi, älä muista. Ja toinen sitä tukeva kannustus on, että tutki itseäsi.

Oikeasti olen katsonut eräätkin kerrat peiliin ja tutkiskellutkin itseäni. Ei olisi tarvinnut kenenkään kehottaa. Minä jos kuka käytän paljon aikaa itseni ja omien tekemisteni tutkiskeluun. Tarvittaessa käännän kuvainnollisesti päästäni viimeisenkin kiven.

Loppupäätelmä on, että olen tympeä ihminen. Varmaan tympeämpi kuin kukaan muu.

Ota tästä nyt sitten selvää. Ei taida kuva oikein liittyä tekstin aiheeseen.
Pyöriiköhän kenenkään mielessä valmiita vastauksia jonkun toisen sanomisiin, vaikka tuo toinen voi olla taivaan tietämätön siitä, että olen odottanut häneltä jotain sanottavaa? Yleensä jotain äärimmäisen epäkohteliasta.

Tänään olin uimahallissa. Harmitti kovasti, kun toiset uivat nopeammin. Jaksan uida pitkänkin aikaa, mutta vauhti ei päätä huimaa. Siinä uidessa aloin miettiä ohitseni tuon tuostakin polskuttavaa naista, että hän saattaisi kohta sanoa minulle jotain ilkeää. Kehottaa esimerkiksi vaihtamaan toiselle rata-alueelle, jossa räpiköi minuakin vanhempia uimareita ja vesijuoksijoita. Että kuuluisin paremmin sinne kuin juuri tälle kuntouimareiden radalle.

Olin ladannut mieleeni muutaman töykeän lauseen. Puuttui vain enää se, että hän sanoisi nuo ajattelemani kehotukset häipyä muualle, joka antaisi minulle oikeuden antaa samalla mitalla takaisin. Mutta eikös vaan. Hän malttoi olla sättimättä minua. Oikeasti luulen, että hän oli aivan joissain muissa ajatuksissa, eikä voinut kuvitellakaan, mitä synkkää minun mielessäni pyöri.

Puolen tunnin uimisen jälkeen sain tarpeekseni ja siirryin höyrysaunan lauteille. Sielläpä sitä vasta tympeää sakkia olikin. Pääsin omieni joukkoon, vaikka oikeasti taisin siellä ajatella, että itsehän en ole ollenkaan tympeä. En varsinkaan samalla tavalla. Kaikkea muuta.

Minulla ei myöskään ole pokerinaamaa, jonka taakse voi piiloutua, vaikka kuinka joku ihminen ottaisi päähän. Minua voi useimmiten lukea kuin avointa kirjaa. En siis osaa peitellä mielenliikkeitäni. Mutta vastaavasti kyllä osaan mielestäni nähdä myös toisen ilmeistä, mitä tuon ihmisen mielessä liikkuu.

Mutta sitä jaksan aina ihmetellä, kun joku vanha tai uusi tuttu ilmaisee tavalla tai toisella pitävänsä minua hauskana ihmisenä. Siitä en millään osaa olla ajattelematta, että tuo on mielistelyä tai onpa tuolla huono ihmistuntemus. Miten voikin erehtyä noin kovasti. Tympeää suorastaan.

Ei kommentteja: