Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 1. syyskuuta 2018

Erkki Arvaja in memoriam

Jormas: Tänään saatamme Erkin viimeiselle matkalle ja laitamme, kuten hänen asiakkaansa sanoisivat, Ekin kopan multiin saatesanoina perään, että see you ja kepeät mullat sulle. Fiiliksistä jatkan tähän sitten, kun Eki on päässyt eroon ajan vankeudesta, jossa lusimme kukin aikamme.

Nyt on Erkki saatettu viimeiselle matkalle. Loppupirskeet olivat Kuokkalan kirkossa. Hieno mesta, jossa kävin ekan kerran. Sali oli täynnä ja näimme seinälle heitetyn, puhuttelevan ja tunteita liikutaan kuvakavalkadin Arvajan koko elämästä.

Mukana oli myös upea kuva, jossa halaan Ekiä lämpimästi. Luovutan Katulähetyksen kipparoinnin uudelle bossille ja sanon, että kaikessa muussa sinun pitää olla minua enemmän, mutta velkaa ei tarttis ottaa firmalle niin paljoa kuin minä tein omana aikanani Katulähetyksen ekana bossina.

Jossain mutkassa vuosia myöhemmin sanoin miestä kätellessäni, että tämä tulee sydämestä, sillä nyt tiedän, että olet yksi meistä. Jolla tarkoitin jotain siitä, mitä itse kannan suurella ylpeydellä. Se on asiakasstatus, jota ei saa eikä hankita yliopistosta vaan kentältä.

Tähän Erkki, että mitähän nyt mahdat tarkoittaa. Sanoin, että kerron, mutta jossain vaiheessa kerron kohta kuulemasi tarinan jossain mutkassa kaikille muillekin. Näin sovimme, joten nyt on sen aika. Kuultuaan tarinan sain Erkiltä syvimmät naurut ikinä, joka kuuluu vieläkin halutessani korvissani. Ja jatkoin, ettäe meikäläinen susta on tullut siksi, sillä nyt tiedän, että sinullakin on laillani sovellettu rehellisyys, valikoiva lainkuuliaisuus sekä liukuva omatunto. Johon mies, että kuinka niin? Sanoin, että kävit kaksoisveljesi Pertin passilla Virossa.

Muistotilaisuudessa kysäisin yhdeltä ilottoman oloiselta uskonveljeltä, pappismies lisäksi, että mihin on kadonnut loistava huumorisi ja sen tajuaminen? Johon hän, että kun ollaan hautajaisissa. Siihen jatkoin, että neuvo siis minua, että kun iankaikkiseen elämään koko sydämestään uskova pääsee perille, niin mitä minun tulisi surra? Että nyt en tee niin ja sitä ei olisi halunnut Ekikään, Vaan minä iloitsen, että hän päässyt sinne minne vuosikymmeniä halusikin.

Ei kommentteja: