Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 31. elokuuta 2018

Eväslinjalla

päivis: Minulla ei varmaan ole koskaan aikaisemmin ollut elämänvaihetta, jolloin työhön ottamillani eväillä olisi ollut niin suuri merkitys kuin nyt. Työvuorot alkavat iltapäivällä sellaiseen aikaan, ettei lounaan syönti kotona ole vielä ollut ajankohtainen. Siispä pitää miettiä, mitä töihin ottaa evääksi. Syömisen ajankohdan määrää se, missä välissä voi pitää ruokailuun sopivan tauon. Eilinen lounaani venähti puoli kahdeksaan illalla.

Vuosikausiin en ole eväitä töissä tarvinnut. Kun työpaikka oli Helsingin kantakaupungissa, lähellä oli aina joku sopiva kuppila, josta löytyi ripeästi jotain syötävää. Annoksen saannin nopeus oli pitkään tärkein asia. Kasvisvaihtoehdon löytäminen ei Helsingissä ole kai koskaan ole ollut minulle ongelma. Ajan myötä vaatimustaso on vain kasvanut, mutta niin on kasvisruokien valikoimakin laajentunut. Melko varmasti tarjolla olisi jo vegaaninen vaihtoehto, jos menisin syömään viimeisimmän vakityöpaikkani kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevaan lounasruokalaan Pasilassa.

Muistan hyvin ensimmäiset evääni. Eväiden kanssa piti mennä raksahommiin, joita tein ylioppilaaksi tuloni jälkeen. Suurimmalla rakennustyömaalla tosin oli työmaaruokala, jonka ruoka kelpasi vielä silloin. Kasvissyöjäksi ryhdyin vasta opiskelun aloitettuani, vaikka opiskelulla ei kasvissyöjäksi ryhtymiseen mitään yhteyttä ollutkaan.

Ensimmäiset evääni olivat leipää ja leivän päällä oli kai milloin mitäkin. Raksan naisilta opin tavan laittaa leivälle omenaviipaleita. Sellaisen leivän söin välipalaksi pari päivää sitten. Tapa on siis jäänyt ja omenasiivuilla päällystetty leipä maistuu edelleen yhtä hyvältä kuin silloinkin.

Työmaaruokaloiden, vähän laadukkaampien lounasravintoloiden ja välillä jopa valkoisilla pöytäliinoilla peitettyjen ruokapöytien jälkeen olen siis taas eväiden varassa. Iltaan painottuvat työvuoroni ovat sellaiset, että tavanomaisemmat lounaspaikat eivät enää palvele asiakkaita. Huoltoasemia, joista voisi saada ruokaa vaikka kellon ympäri, on siellä täällä, mutta vegaanitietoisuus ei ehkä ole vielä laajemmin tavoittanut näiden huoltsikoiden keittiöitä. Kuten ei ole lentokentän taksikuskeja palvelevaa kahvilaakaan, jossa tosin tarjolla on myös kasvisruokaa. Ainakin välillä.

Toistaiseksi siis osa taksikuskin elämääni on ruoanlaitto sitä silmällä pitäen, että voin ottaa ruokatermariin evääksi lämmintä ruokaa. Toistaiseksi olen syönyt, välillä kai pariinkin kertaan, linssikeittoa, kasvismaksalaatikkoa ja paistettua tofua kasviksilla ja riisillä. Pärjää näilläkin.

Ei kommentteja: