Tästä en luovu

päivis: Jostain syystä minulle tulee aina mieleen Ylen muinainen ohjelmasarja "Tämän runon haluaisin kuulla", kun ajattelen jotain, josta en missään nimessä halua luopua. Tänään tuosta luopumisesta muistutettiin taas, kun huomasin netissä jonkun jutun, jossa listattiin 50 asiaa, joista pitää luopua välittömästi.

Jo ennalta arvattavasti luovuttavien asioiden luettelossa oli muun muassa parittomia sukkia, pieniksi jääneitä vaatteita, kulahtaneita kenkiä, vanhoja mausteita ja rikkinäisiä pyyhkeitä (vanhat pyyhkeet ovat kyllä usein ihan parhaita). Hukata kannattaa myös morsiusneitojen puvut (???), vanhat lääkkeet ja 43 muuta turhaa asiaa.

Itseäni ja ihmisiä kuuntelemalla olen päätellyt, että valokuvat ovat asioita, joista ihan viimeiseksi haluaisi luopua. Katselin eilen äitini vanhaa valokuva-albumia ja osittain oletettavasti hänen aloittamaansa, minulle tarkoitettua albumia. Totta, niistä ja niissä olevista valokuvista en halua luopua.

Tästä kuvasta tunnen kaikki, mutta usein vanhojen kuvien
joukossa on sellaisiakin, joissa olevista ihmisistä ei ole
enää mitään tietoa. Mutta kuka lie tuon kuvan on ottanut?
. 

Ennen valokuvia otettiin vain murto-osa siitä mitä nykyään otetaan. Kuvilla ei enää ole samanlaista arvoa kuin ennen. Toisaalta nykyään kuvia voi halutessaan jakaa tutuille ja tuntemattomille sosiaalisen median välityksellä.

Minunkin lapsuusvuosieni valokuva-albumiin on liimattu joitakin mustavalkoisia kuvia (niitähän kuvat olivat jonnekin 1960-luvulle saakka), jotka eivät välttämättä ole olleet ihan parhaasta päästä. Mutta kun joka kuvasta piti kuitenkin maksaa, mahdollisesti teknisesti hieman epäonnistuneetkin kuvat pidettiin tallessa. Nyt ne voi huoletta poistaa kameran kortilta tai puhelimesta.